Sini Ariell's blog

  Don’t judge me for reading the title. Read the whole story. While following the media and news going around about trans children, all kinds of thoughts about the subject have come to my mind. I was trans child myself. I grew up as being a boy most of my childhood. And prayed God to give me boys genitals that’s how serious I was of wanting to be a boy. My parents supported me thrue it all.  I don't have anything against the decisions of others. I respect every humanbeign as they are. Truly. Every adult can make their own decisions about their body or how they raise their children. I got Absolutely nothing against Trans people nor trans kids. I was one.  Everyone has a choise to their own life.  I don't judge anyone based on their decisions. Everyone surely tries to do their best as parents as adults. Human rights are for everyone.  My story is just one example of this theme. Please let kids be kids and offer the help later in their life if needed. A child canno...

     ——————————- Vastalause Woke-liikkeeseen.  Woke-liike ei aja tasa-arvoa naisten tai miesten välillä monessakaan suhteessa, eikä missään nimessä lasten/nuorten oikeuksia terveeseen henkiseen kehitykseen.  Milloin on oikea ja sopiva aika nostaa Woke keskustelunaiheeksi?  On aikuisten oma päätös olla millainen haluaa, tai kokea olevansa. Kehon muokkaaminen aikuisiällä on jokaisen oma asia. Tämä asia ei ole, eikä pitäisi olla lasten/teinien päänvaiva.  Woke villityksestä ei ole kysytty kansan mielipidettä, kyseessä on kuitenkin meidän lapset, joille tätä Aikuisten asiaa koitetaan suoltaa jopa koululaitosta myöten.  En ole saanut yhtäkään järkeenkäypää argumenttia siitä, miksi tämä olisi hyvä asia lapsille ja nuorille. Mikään siinä ei perustu faktoihin eikä relevantteihin statistiikoihin mielestäni. Tuntuu, että kaikki siinä perustuu ainoastaan mielipiteisiin jotka sitten koitetaan työntää valtaväestön yhteiseksi ja ainoaksi sallituksi mielipiteeksi....

Älä tuomitse minua ennenkuin olet lukenut otsikkoa pidemmälle. Tässä kun on seurannut mediaa ja siellä pyöriviä uutisia trans-lapsista, on mieleeni tullut jos jonkinmoisia ajatuksia aiheesta. Olin translapsi ja elin lapsuuteni suurimmaksi osaksi poikana.  Inspiroiduin kirjoittamaan tämän blogin jo vuonna 2017, postasin sen nyt uudestaan.  Ajatus kirjoittaa tästä kumpusi, kun näin jonkin uutisen Angelina Jolien päätyneen ratkaisuun alkaa antaa hormonihoitoja, oliko 11-vuotiaalle tyttärelleen, joka haluaa olla poika. Liekö uutinen totta vai tarua, mutta tuli vain yht'äkkiä oma lapsuuteni verestävästi mieleen. https://wnews.world/facts-events/11-year-old-jolie-pitt-daughter-is-starting-her-gender-transition-idku9e Minähän halusin olla poika 7-vuotiaasta aina 13-vuotiaaseen asti. Olin erittäin poikamainen pikku tyttö. Äiti antoi minun leikata hiukset lyhyiksi, "poikatukaksi", niinkuin itse sitä kutsuin. Olin poika nimeltä Pekka viikoittain. Vihasin mekkoja ja tyttöjen juttuja...

  The Will depends on us. It might be time to write a blog for a change. Years spent in the limelight of the media, I have started to grow more of a private person, little by little. ”He who has happiness, should hide it” is an old Finnish saying. Happiness is an attribute for envy. In most cases it is seen that other peoples' happiness is something away from you. I have never understood this. Often, friendships are compared to who comes to help in an emergency, but the truth is that everyone wants a drop of blood and to see another’s distress. You can get help and people are present but how many of your friends are willing to come to you to celebrate your happiness, your new job, lucky break or incredibly awesome deal… not many. The ones who rejoice with you and help you in distress, are the stone-footed ones, needless to say, that we hold on tooth and nail. You don’t need many, just the most important ones. Living here on the otherside of the planet for the sixth year now, I have...

  Jokohan olisi jälleen aika kirjoittaa blogia pitkästä aikaa. Median parrasvaloissa vuosia viettäneenä olen pikkuhiljaa alkanut kasvaa yksityisemmäksi ihmiseksi. ”Se jolla onni on se onnen kätkeköön” on vanha Suomalainen sanonta. Onnellisuus on kateuden määre. Useimmiten toisen onnellisuus koetaan olevan itseltä pois. Sitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt.  Usein ystävyyksiäkin verrataan siihen, kuka hädässä tulee auttamaan, mutta totuushan on se, että jokainen haluaa tipan verta ja nähdä toisen ahdingon. Apua kyllä saa ja ollaan läsnä, mutta kuinka moni ystävistäsi tulee luoksesi juhlistamaan sinun onneasi, uutta duunia, onnen potkua tai äärettömän huikeata diiliä...ei monikaan.  Ne jotka iloitsevat kanssasi ja auttavat hädässä, ne on ne kivijalkaystävät, joista tiedämme sanomattakin pitää kiinni kynsin hampain. Et tarvitse monia, vain ne tärkeimmät.  Asuessani täällä pallon toisella puolen nyt kuudetta vuotta, olen todella ymmärtänyt mikä elämässä on tärkeää.  ...