Sini Ariell's blog

This blog I will tell u guys our trips to Canada and New York. I got lazy so all the pics are in the end. Videos from our journey www.facebook.com/thebondsfamily007 Our flight landed early in the morning to Calgary airport. We had rented a house for our entourage. Stuart was the best man at his friend’s wedding and we spent the week with the parents of the groom and a couple of friends. The house was located right near downtown Calgary. The two-week Stampede festival was taking place in town. They say it’s the largest outdoor event in the world. Cowboy hats, an amusement park, bands and different food booths invite people from around the world. We went around the festival and tasted all kinds of deep-fried treats, like hamburgers, ice cream, cheese, marshmallows, Oreo cookies...who deep-fries Oreos? Apparently the Canadians... We rented a car and drove to a town called Banff in the mountains. The city was a tourist trap, beautiful with its Alpine restaurants and villas. The place...

Olen ollut raivohullu myönnän. Kesti 34 vuotta ymmärtää riippuvuuteni raivoon ja saada vihdoin vihani hallintaan. Olin tottunut olemaan se "nopeasti kimpaantuva, äkkipikainen, tempperamenttinen, raivohullu, hermoheikko, raivopää". Ystäväni olivat tottuneet toteamaan kerta toisensa jälkeen, että "no sen nyt arvasi, että Sini sai sitten karmeet raivarit", tai " Sini nyt vaan on sellanen raivooja, se ottaa kierroksia ihan satunnaisista jutuista ja vetää hirveet kilarit, kyllä se siitä sitten rauhottuu". Kyllä, olin se lämminsydäminen ihanan rakastettava Sini ja sitten se toinen puoli minusta oli aivan ääripää, täynnä vihaa ja hyökkäävää verbaalista tai fyysistä agressiota. Yhteistyössä Disturb.fi Rakastin raivoamista. Kunnon raivarit nostivat ihon kananlihalle ja tunsin olevani kuolematon. Adrenaliini virtasi kehossani ja sain aina syyn huutaa ja karjua milloin mistäkin. Yleensä syynä ei ollut ihminen jolle raivosin vaan jokin asia mikä mielestäni oli ...

I'm a rage maniac, I admit it. It took me 34 years to understand my addiction to rage and finally get my anger under control. I was used to being the one who is "quick to blow a fuse, short tempered, temperamental, a rage maniac, a bunch of nerves, a ragehead". My friends were used to stating time and again that "well, you could have guessed that Sini would have a horrible fit of rage", or "Sini just is that type of rager, she gets wound up by completely random things and throws a huge fit, she'll calm down in a bit". Yes, I was the warm-hearted lovable Sini and then there was the other side of me, the total opposite, full of hate and confrontational verbal or physical aggression. I loved to rage. A proper fit of rage brought goosebumps and made me feel immortal. The adrenaline flowed through my body and I always found a reason to yell and shout about one thing or another. Usually the reason wasn't the person I was yelling at but something th...

We're in Finland! Stuart saw snow for the first time in his life. It was amusing to notice how special that can be. He strutted around in his uggs in the snow and marveled at how cold snow is. My dad took him to Savonlinna to our summer cottage to drop the snow from the roof and try out skiing, walking on the ice, and driving a quad in snow. It was a huge change to come from the +36 degrees of Australia to the -30 degrees of Savo. Ice fishing coveralls were a good outfit in those freezing temperatures. We also spent time at my parents' place in Ryttylä. We went to the store with Penny placed in a sled and met relatives. Everyone adored Penny, she is nowadays such a cheerful little miss. Ilta-Sanomat took us to Kuusijärvi in Vantaa for a swim through a hole in the ice. I was doubled over laughing when Stuart lowered himself down the steps into the hole in the ice with an Australian flag on his shoulders. He has a stupid sense of humor. The first thing he checked after ...

Suomessa ollaan! Stuart näki ensimmäistä kertaa lunta elämässään. Oli huvittavaa huomata miten spesiaali juttu se voi olla. Hän tepasteli uggeissaan lumessa ja ihmetteli miten kylmää lumi onkaan. Iskä vei hänet Savonlinnaan meidän mökille tiputtamaan lumet katolta ja kokeilemaan hiihtoa, jäällä kävelyä ja mönkijällä ajoa hangessa. Oli suuri muutos tulla Australian +36 asteen lämmöstä Savoon -30. Pilkkihaalarit oli hyvä asu niihin pakkasiin. Mun toppahaalari Daddysgirl.fi  Stuartin huppari Disturb.fi Mun takki Amadastore.fi  turbaani  House of Silin Vietimme aikaa myös porukoillamme Ryttylässä. Kävimme ruokakaupassa laittaen Pennyn pulkan kyytiin ja tapasimme sukulaisia. Kaikki ihastelivat Pennyä, hän on nykyisin niin hyväntuulinen pikku neiti. IltaSanomat veivät meidät Vantaan Kuusijärvelle avantouintiin. Nauroin kippurassa, kun Stuart laskeutui rappuset avantoon Australian lippu harteillaan. Hänellä on typerä huumori. Ensimmäiseksi avannosta noustuaan hän...

Helmikuun alkua vietetään. Lämpötilat päivisin hipoo lähemmäs +40 astetta. Hain iskän just lentokentältä toissapäivänä. Ja varattiin meidän koko perheen lennot Suomeen. Tulemme Stuartin ja Pennyn kanssa Maaliskuuksi. Mekko www.amadastore.fi Jotenkin alkoi jälleen ahdistaa ajatus Suomeen tulosta. En tiedä mikä siinä on, mutta niin on tapahtunut jo kolmena eri kertana. Tahto on kova tulla kotimaahan tapaamaan perhettä ja ystäviä, mutta kroppa reagoi tosi oudolla tavalla. Lipun lunastamisen jälkeen nousee hiki ja kurkkua puristaa. Istuin riippukeinussa ja pillahdin itkuun. Se itku ei ollut positiivinen helpotus itku vaan jotenkin kauhean pelonsekainen ja ahdistunut itku. En osaa selittää miksi näin käy ja miksi ei joka kerta kun olen tulossa. Tällä kertaa ahdistus ja pelko siirtyi kahden päivän jälkeen sivummalle. Siihen auttoi ystävien ja perheen tuki ja tarinat mitä kaikkea kivaa sitten tehdään kun tulemme. Oikeesti, kuulostaa ihan jonku pikkulapsen fiiliksiltä ku pitäs hammaslääk...

Olen tässä mietiskellyt, mitä sitä kirjottaisi että saisi olla rauhassa kohulta. En oikeastaan tiedä, miten ajauduin tähän valokeilaan jossa nyt olen ollut muutaman vuoden päivät. Onko siitä ollut mitään hyötyä minulle, eipä juuri. En siihen itse ole itseäni tyrkyttänyt, enkä sitä kautta ole myöskään mihinkään ihmeelliseen sitä hyötykäyttänyt. Lupasin äidilleni teininä, että jos ikinä pääsen julkisuuteen, käytän sen valokeilan hyvään ja hyvien arvojen välittämiseen, olin silloin 14v. Yakuzan verkkarit ja t-paita www.disturb.fi Media seuraa kiivaana elämäämme, ilmeisen kiinnostavan tarinan vuoksi sekä raa'an aitouden, jolla siitä kerron. Meidän elämä ei varmastikaan ole lopulta yhtään sen ihmeellisempää, kuin kenenkään muunkaan. Se miksi olen mediassa esillä niin tiuhaan, ei ole oma päätökseni. Kirjoitan tätä blogia lähinnä muistoksi itselleni ja purkaakseni patoutuneita , tai pinnalla olevia fiiliksiä. Saan blogistani paljon tsemppiä ja erilaisia ihmisten kertomia tarinoita....