Sini Ariell's blog

The day when a great happiness turned again to a great sorrow. I wonder how many times I have gone through this same alley. First there is happiness, a great shattering joy, bliss and freedom to fly in happiness. Then comes a fear of losing it. A fear that someone or something is going to destroy it and take it away. And then came the destruction of Happiness. Gathering the pieces and a strong belief that a positive attitude towards life carries over all the heartache and loss. It was too good to be true to be mine. And the belief that a pinch of that shattering great happiness stayed to live inside me. I have often said that happiness is an attitude and that sustaining happiness is a full-time job. Once again life surprised. I ended up pregnant again. Me, who had suffered from childlessness for 16 years, who had an answer from ivf clinic that There is not a possibility for to become a mother. Me, who divorced from a 10-year marriage appealing to this, “I love you so much tha...

Päivä jolloin suuri onni muuttui jälleen suureksi suruksi.  Kuinkahan monta kertaa olen käynyt tämän saman kujan läpi. Ensin on onni, valtava järisyttävä ilo, autuus ja vapaus lentää onnessa. Sitten tulee pelko sen menettämisestä. Pelko siitä, että joku tai jokin sen tuhoaa ja vie mennessään. Ja sitten sen Onnen tuho. Rippeiden keruu ja vahva usko siihen, että positiivinen elämänasenne kantaa yli kaiken sen murheen ja menetyksen. Olihan se liian hyvää ollakseen minun. Ja usko siitä, että hippusellinen sitä järkyttävän suurta onnea jäi kuitenkin elämään minussa.  Olen usein sanonut, että onnellisuus on asenne ja että onnellisuuden ylläpito on täyspäiväinen työ.  Jälleen kerran elämä yllätti.  Päädyin toistamiseen raskaaksi. Minä joka olin kärsinyt 16 vuotta lapsettomuudesta, saanut ivf klinikalla vastauksen Ei mahdollisuutta biologiseksi äidiksi. Minä joka sitten erosi 10v liitosta, tähän vedoten, ”rakastan sinua niin paljon, että annan sinun mennä, mene j...

Penny pieni puolisuomalainen On hassua ajatella, että minun lapseni on vain puoliksi suomalainen. Hän on Australian kansalainen, ei edes Suomen kansalainen, sillä en ole vielä anonut kaksoiskansalaisuutta hänelle. Penny on reipas 20kk vanha pikku neiti. Hän rakastaa koruja ja kiviä. Meidän kotona puhutaan vahvasti Suomen kieltä, samoin toki Englantia. Penny ymmärtää täysin molempia kieliä. On huikeeta huomata, miten lapsen aivot hyväksyvät ja omaksuvat asioita arjessa. Itsehän en todellakaan kasvanut kaksikielisessä kodissa, joten minulla ei oikein ole hajuakaan, miten tätä kahden äidinkielen lasta kuuluisi kielellisesti kasvattaa. Minä puhun Pennylle suomea sekä englantia. Kaikki täällä hänen kotimaassaan puhuvat tietysti englantia vain, joten se kieli tulee vahvasti arjessa esiin. Suomen kieltä kuuluu myös Pennyn korviin, kun soittelen videopuheluita ainakin kerran päivässä jollekin ystävälle tai perheenjäsenelle koti Suomeen. Kuuntelemme suomalaisia lastenlauluja Youtubest...

I want to write about an internal demon called self hate. No matter how good u look in the pictures. You see yourself different.  I suffer from its presence from time to time very heavily. Battle with its yells of ridiculousness, ridicule that is worse than anything any troll could shout to me. Yes, the thoughts yelling inside my own head like voices, the put downs and disses surely hurt as much as being bullied. The yells of self hate sometimes lead to the point that you’re almost convinced that it would be better for everyone if you just passed away. The poor self esteem of people who have been bullied at school stems from the bullying period and as an adult, the flaring put downs of self hating are often direct copies of sentences that were used to put them down as children. This applies to me as well. My self hating raises its head in between menstruations, sometimes very strongly. It tells me how awfully disgusting I am, a too ugly and unpleasant person to be anybody’s...

Mihin seksikkyys katoaa naisessa Media näyttää olevan täynnä seksiä. Koetaan, että kaikkien pitäisi näyttää hyvältä, olla sinut itsensä kanssa ja itsevarmoja naisina. Entä, kun ei yllä näihin kriteereihin, tai ehkö ylsi ennen muttei tunnu enää että yltää. Vai onko kaikki sittenkin oman pään sisällä käytävää kamppailua.  Sanotaan, että itsevarmuus on seksikkyyden sala. No entäs sitten, kun se itsevarmuus rapisee ja tilalle jää vain nainen ja sen vartalo. Onko se sama nainen yhtä seksikäs, kuin aiemminkin ollessaan itsevarman ylväs näky?  Lapsen saannin myötä huomasin itsessäni pieniä muutoksia. Pienet muutokset olivat tarpeeksi suuria tuhoamaan itsevarmuuteni ja hävittämään seksikkyyteni joksikin aikaa. Oli outoa huomata, miten pelin edessä seisoikin nainen, väsynyt nainen, meikittä, verkkareihin pukeutuneena, rinnat roikkuen ja veltostuneen ryhdin, kantaen käytettyä kehoa. Ajatus seksikkyydestä, intohimosta, meikkaamisesta tai selfien nappaamisesta miltei naurat...

Kiitos kaikille suuresti. Tässä kysymykset ja vastaukset: Olisi mielenkiintoista tietää mitkä maat olivat positiivisia yllätyksiä ja mitkä taas eivät?  Positiivisia oli Sveitsi kaikessa siisteydessään ja täsmällisyydessään. Samoin moni muu paikka, esim Vegas yllätti minut hienoudellaan mutta samalla sillä, että itse ydin olikin vain pieni kadun pätkä tai kortteli. Luulin sen olevan isompi alueena. New York oli positiivinen ylläri kaikkine ihmisineen, tapahtumaa ja vilinää oli kadut täynnä kellon ympäri. Negatiivisia kokemuksia oli Egypti, likaisena ja tympeinä ihmisinä yllätti todella. En ikinä mene enää sinne. Toki pyramidit olivat huikea kokemus mutta kaikki niiden ympärillä tapahtuva roskakasojen lomissa huutelu ja agressiivinen kaupustelu yllätti todella. Samoin Jerusalemin hartaat ortodoksit, kiihko juutalaiset käytöksellään pilasivat täysin oman fiilikseni kaupungin ihmeellisyyksiin liittyen. Lähdin päivää ennen Tel Aviviin mitä oltiin suunniteltu, ihan vain ihmisten takia...

Cambodia We flew via Singapore to Siem Reap, Cambodia. The monsoon season was currently on, making the humidity infernal as well as the heat. The locals spoke passable English, but we got a ride to our hotel without any hassle. The hotel was located about 5 km from the buzz of the city. In a way that was good, because it was nice and quiet. The pool shimmered invitingly and the room was set up beautifully with floral decorations. I loved the tuk tuk rides, seeing all the action on the streets, as well as experiencing all the scents in the air blowing with the wind. We whirred along with everyone else on the awkward dirt roads without mentionable traffic rules. It’s strange how everyone just flows in one way and another, without any crashes. On the first days we went to see the sights, the temples. In an area the size of Paris, there are about 70 larger and smaller temples. We drove 3 h into the jungle to see a Cambodian pyramid, which was an experience in itself. It’s incomprehens...