Matkablogi Suomeksi: Israel ja Sveitsi

Israel Jerusalem

Lensimme Tel Avivin kentälle aamuyöstä. Lentokoneet eivät kuulema lennä Cairosta suoraan Tel Aviviin, vaan jengi pomppaa Ateenan läpi, niin myös me. Cairosta Ateenaan ja sieltä Israeliin.
Ubereitä ei Israelissa ole, joten nappasimme bussin. 1,5h Bussimatka sujui kivasti Jerusalemiin.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme vanhan kaupungin muurien sisään, pitkin Via Dolorosaa ja ihastelimme suut ymmyrkäisinä käsittämätöntä paikkaa. Käytäviä, rappuja, tunneleita ja pienen pieniä kujia oli kilometrikaupalla joka suuntaan. Kaupunki oli kuin linnoitus, jonka sisällä oli eri sektorit eri uskontokunnille. Juutalaiset, muslimit, kristityt ja armenialaiset, kaikki samassa linnoituksessa omine pyhine kohteineen. Oli raamatun, koraanin ja tooran (vanhan testamentin) lukijoita, sekä monet muut.

Valtava moskeija piti sisällään kiven murikkaa, jonka juurelta Muhammad oli noussut taivaaseen, kuulema siivekkään hevosen selässä. Oppaamme kertoi samaisen kiven olleen kuulema kristinuskossa se kivi, josta Jumalan luomistyö aloitettiin, jos nyt ymmärsin oikein. Kiveä pääsee katsomaan ainoastaan muslimit, eli me emme nähneet tätä maailman luomistyön alkukohtaa, sillä muslimit olivat omineet sen Muhammadin lentävän hevosen vuoksi. Kysyin tietysti, että kukakohan tämän kiven ja näiden tarinoiden todenmukaisuuden voisi varmistaa, siihen ei tullut vastausta. Okei eli siitä kivestä alkoi kristittyjen luomiskertomus ja muslimien lentävät hevoset, selvä se. Kaikkea ei saa kyseenalaistaa.

Noooh, juutalaiset eivät liittyneet siihen mitenkään, vaan heidän uskomuksensa mukaan Messias on vielä tulematta, vanhan testamentin sanat ovat heidän olemisensa perusta ja näin ollen kiharretut pulisongit, naisten päässä olevat ruskeat peruukit, koko vartalon peittävät kansallisasun näköiset mekot ja miehillä otsaan ripustetut kirjat nauhoineen, mustat tyynyt kainaloissa ja karvahattu yli 40 asteen helteessä, on täysin ymmärrettävää. Itkumuurin äärellä naisilla oli oma "karsina" ja miehillä omansa. He itkevät ja rukoilevat kolmatta temppeliä tulevaksi, siihen samaiseen paikkaan missä  se moskeija sijaitsee. Naisten alueella oli hiljaista, miesten puolella tanssittiin ringissä huudellen jotain lauluja sekä rallatuksia, osalla kiväärit selässä. Messiasta he rukoilevat tulemaan, Jeesus se ei kuulema todellakaan ollut.
Ymmärsin, että he rukoilevat itkumuurin äärellä päivittäin nyökytellen päitään ja noudattaen tarkkaan mitä omituisimmilta kuullostavia vanhan testamentin ohjeita. Kysyin kahdelta nuorelta juutalaiselta, voisinko esittää pari kysymystä mielenkiinnosta heidän uskontoaan kohtaan, miksi heillä on pitkät pulisongit, vastaus oli, siksi koska se lukee kirjassa. Okei, no miksi ne pitää kihartaa, siksi koska se lukee kirjassa. Kysyin, oletteko koskaan kysyneet mikä tarkoitus niillä on ja miksi niin pitää tehdä, vastaus oli, emme. Okei, no lopetin ihmettelyni siihen. Asia kunnossa.
Jerusalemin juutalaiset olivat hyvin vanhoillisia, ääriuskovaisia, ylimielisiä ja erittäin epäkohteliaita oman kokemukseni mukaan. Heidän tukkapulisongit oli kiharrettu putkiloiksi roikkumaan korvien edessä ja päätä peitti musta lierihattu. Musta aamutakin näköinen takki oli päällä jokaisella ja tismalleen samanlainen musta puku, ikään katsomatta. Nuorilla pikkupojilla oli kipat ja pulisongit. Juutalaiset kulkivat ryhmissä kaduilla, eivätkä noteeranneet muita tien käyttäjiä, saati kohdistaneet minkäänlaista kontaktia, vaikka kysyit apua tai tietä. He saattoivat jopa tuijottaa sinua kohden ilman minkäänlaista tarvetta kommunikoida, koin sen outona. Penny meinattiin kaataa rattaissa kaksi kertaa juutalaisnaisten kävellessä tahallaan liian läheltä rattaita. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnostanut tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ovathan he kuulema Jumalan valitsema kansa. He eivät nai muiden uskontojen ihmisiä, vain juutalaisia. Juutalaiseksi synnytään, kukaan ei kuulema voi kääntyä juutalaiseksi. Oman kokemukseni mukaan nämä kyseiset vanhoillisjuutalaiset olivat töykein ja ylimielisin ihmisjoukko, mihin olen ikinä eläessäni törmännyt. Inhotti suoraansanottuna liikkua kaduilla Jerusalemissa. Kyylääminen ja epäkohteliaat mulkaisut ohi kävellessä oli jatkuvaa. He eivät luoneet kontaktia, mutta silti heillä oli kova tarve kyylätä epäkohteliaasti. Koin olevani ns.toisenluokan kansalainen, vaikka olin pukeutunut peittäviin konservatiivisiin hillittyihin vaatteisiin, kunnioittaakseni heidän kulttuuriaan. Vessajonossa he kävelivät kaikkien eteen, jotka eivät olleet juutalaisia. Sanoin kuuluvaan ääneen, ettenkö minä muka seiso jonossa vauvan kanssa, että menen vuorollani ennen heitä ja se on saletti. Nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja puuskahti pyöräyttäen silmiään. En ollut uskoa hänen käytöstään.
Ääriuskovaiset fanaatikot taitavat kaikki olla jonkinsortin kusipäitä, uskonnosta riippumatta.

Paikalliset muslimit olivat äärettömän ihania. He auttoivat kaikessa ja oliva



Stuartin Yakuza t-paita www.disturb.fi
äärimmäisen ystävällisiä.
Taksikuskimme oli palestiinalainen muslimi, joka asui perheineen (12hlö) Jerusalemissa. Hän kertoi Palestiinalle kuuluvan, Gazan alueen olevan saarrettuna jo 23 vuotta. Sinne ei pääse kukaan, eikä sieltä pääse kukaan pois. Israel haluaa vallata alueen omiin nimiinsä ja he eivät halua antautua. Israelissa Palestinan toinen alue oli West Bank, mihin kuului Jeriko ja Betlehem, joissa kävimme. Kun kävimme Jerikossa, oli sinä samaisena päivänä ollut ampuma välikohtaus siellä isossa moskeijassa, mitä olimme juuri käyneet ihmettelemässä hetkeä ennen. Tapauksessa ei ollut kuolon uhreja, mutta monia pahasti loukkaantuneita. Moskeijassa oli ollut rukoushetki ja kun ampuminen oli alkanut, kymmenet tuhannet olivat rynnistäneet ulos. Vältimme tilanteen muutamalla tunnilla.
Tietullit tulivat tutuiksi ja koska kuskimme oli palestinalainen, jolla oli Israelin kilvet autossa, joku erityislupa, ei hän joutunut tarkastuksiin rajan ylityksissä.  Armeijan viranomaisia aseineen oli joka puolella kymmenittäin. Kuski kertoi eilen 17 vuotiaan Palestiinalaisnuoren joutuneen ammutuksi tietullissa, kun oli syntynyt jotain sanahelinää. Aseistettu Israelilainen viranomainen oli kylmäverisesti ampunut nuoren tietulliin ja sanonut selitykseski, turvallisuusriski.
Ei siis ihme, että tämä alue on lomakohteissa punaisella lipulla merkitty. Palestiinan alueella en silti huomannut yhtään minkäänlaista bolemiikkia tai sotatilaa. Ihmiset olivat ihanan lämpimiä ja ruoka oli hyvää. Hinnat olivat huomattavasti halvemmat kuin Jerusalemissa ja kokemukseni palestiinalaisista oli paljon positiivisempi.

Kuskimme kertoi Israelin ja Palestiinan rajalla kulkevan sähköaidan koko matkalla, eikä sitä voi ylittää. Palestiinan kilvissä olevaa autoa ei voi ajaa Israelin puolelle, joten työssä käyvät jättävät autot rajalle, kävelevät rajan yli tietullin kohdalla ja ottivat toisen autonsa, millä ajavat töihin Israelin puolelle. Gazan alueella tällainen järjestely ei ole lainkaan mahdollista. Kuski kertoi hänen sukulaisien olevan Gazassa, eikä hän ole nähnyt tai kuullut heistä 23 vuoteen.

Jerusalemista jäi mieleen moni asia. Uskonnon nimissä on helpottavaa kristittynä, vaikken kirkkoon kuulukaan, tietää ettei minun tarvitse lunastaa paikkaani taivaassa tai Jumalan suojeluksessa millään. Minun tarvitsee vain uskoa. Muissa uskonnoissa kokemukseni mukaan näyttää olevan vaihdantatalous. Minä teen kaiken tämän näiden ohjeiden mukaan, jotta pääsen lähemmäs Jumalaa, lunastan paikkani paratiisissa. Kristittynä ei  tarvitse uhrata tai tehdä mitään päästäkseen taivaaseen, vain usko riittää. En itse kuulu kirkkoon enää, en näe sen antavan minulle mitään mitä tarvitsen. Jumalani on läsnä elämässäni ilman mitään vaivannäköä ja lokerointeja. Minä en tuomitse muita, Jumala tuomitsee. Kiitos siitä, sillä en haluaisi nähdä noin paljoa vaivaa päivittäin, ollakseni Jumalani arvoinen.

Pyhistä paikoista jäi mieleen ristiin naulitsemiskohta, mihin oli rakennettu paikallinen bussiasema. Siinä samaisessa kohdassa mitä ilmeisimmin oli se paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin. Kiitos bussiaseman, se toi mukavan tunnelman surullisen kuuluisalle kohteelle. En oikeastaan edes osaa sanoa, oliko se kohta surullinen, vai iloinen, sillä ristiinnaulitsemisen vuoksihan me kaikki olemme pelastetut synneistämme, eli mitä ilmeisimmin pitäisi olla hyvin kiitollinen että näin on.
Kastoimme Pennyn pään pyhässä Jordanin virrassa, jossa Jeesus sai kasteen aikoinaan.
Kävimme Jeesuksen synnyin paikassa, mikä oli silloinen talli. Paikalle oli nyt rakennettu kirkko ja sen kellarissa oli syntymäpaikan kohdalla metallinen tähti lattiakivessä, sekä seimen kohta merkittynä maahan. Ihmiset jonottavat päivittäin jopa kolme tuntia, päästäkseen katsomaan tätä. Me pääsimme jonon ohi, koska meillä oli Penny mukana.
Kävimme Jeesuksen ylösnousemisen temppelissä, jossa lattialla oli kivilaatta mistä hän oli noussut kuolleista taivaisiin. Kävimme haudassa minne hänen ruumiinsa laskettiin ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hautaluola sijaitsi puutarhassa, kallioon kaiverretussa kammiossa. Oviaukolla oli ollut vierivä kivi, mikä oli siirretty syrjään, Jeesuksen kuoleman jälkeen kolmantena päivänä.

Kokonaisuudessaan kaikki uskonnon asiat saivat syvemmän merkityksen ja oli äärettömän mielenkiintoista käydä näitä historiallisia kohteita läpi.
On helpottavaa olla kristitty tänä päivänä, kun näkee muiden uskontojen äärettömän kurinalaisen ja säädöstetyn elämänmallin. Oli järkyttävää kokea paikallisten juutalaisten käytös, olin äärettömän yllättynyt sillä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä heistä ihmisryhmänä.
Sain erilaisen kuvan muslimeista, mitä minulla oli Suomessa olevista kehittynyt. Nämä paikalliset muslimit olivat äärettömän ihania. Meitä kaikkia on moneen junaan, on positiivista huomata olevan niin montaa eri sorttia eri ihmisryhmissä.
Jerusalem, jäät mieleeni kauniina historiallisena kohteena ja toit Jumalani lähemmäs minua. Kiitos.

Sveitsi

Lensimme Frankfurtin kautta Zürichiin, vuokrasimme Jeepin ja ajoimme Interlakenin alueelle. Alppikylään, missä valtava vuoristo saartoi kylän reunoja ja keskellä kaupunkia oli valtava turkoosi järvi. Näky oli uskomaton hiekkaisten aavikkojen jälkeen. Vihreys ja vehreys oli ylitsepursuavaa. Kaikkien kaksikerroksisten hirsitalojen ikkunoita koristi punaiset ja valkoiset pelargoniat sekä Sveitsin liput. Pihat olivat kauniisti hoidetut, kadut puhtaat, autot pestyinä ja hymyilevät paikalliset valmiina auttamaan milloin minkäkin asian kanssa. Katukuvassa ei näkynyt roskan roskaa. Lenkkipolkuja meni ristiin rastiin tiheään metsikköön ja jokaisen tien viertä reunusti polkupyörille tarkoitettu kaista. Näytti siltä, että koko kansa oli päättänyt ylläpitää maansa puhtaana ja arvostaa puhdasta luontoa. Selvitimme paikallisten kanssa, että maanviljelijöille itseasiassa maksetaan vehreiden viheralueiden nurmikon leikkuusta vuorenrinteillä, se selitti hyvin ylläpidetyt laidunalueet. Jok'ikinen nurmi alue oli ajettu siistiksi ja puut leikattu muotoonsa, tiet tasaiset ja tunnelit ,sillat, virheettömässä kunnossa. Oli virkistävää vain ajella päivät pitkät autolla ristiinrastiin maata ja jopa piipahtaa Italian sekä Lichensteinin puolellakin. Eron siisteydessä huomasi välittömästi tullessamme Italian rajojen puolelle. Törky ja epäsiisteys oli silmiin pistävää Sveitsiin verrattuna.
Hinnat olivat kovat. Kaikki maksoi paljon, hiukan enemmän kuin Suomessa, mutta verrattuna maihin joista tulimme, ero oli huomattava.

Stuart oli vuokrannut ensimmäisiksi öiksi air bnb mökin, eli yksityiseltä henkilöltä heidän mökin majoitukseksi. Emme löytäneet tietä mökille välittömästi, ja hän joutui kolkuttelemaan vieraiden talojen ovia, kysyäkseen tietä. Lopulta mökki löytyi, hevosen paskakasan vierestä, ai että mä repesin. Mökki oli pieni tallihenkilökunnan majoitusmökki. Se sijaitsi cowboy tallilla, joiden omistajat olivat ammattilais cowboy ratsastajia, mitaleja ja palkintoja oli joka seinä täynnänsä. Rakastuin siihen paikkaan. Pennyn kanssa kävimme aamulla tervehtimässä kahta aasia, Max ja Moritz olivat heidän nimensä. Silitimme hevosia ja annoimme heinää. Omistajapariskunta oli erittäin mukava ja toivottelivat meidät lämpimästi tervetulleiksi tuoreiden kanamunien kanssa.
Istuimme iltaa, grillaten makkaraa, katsoen auringon laskua sen maalaten alpit vaalean punaisiksi. Tuore ruoho tuoksui tuulessa ja maatalon eläinten ääntelyt loivat ihanan kotoisan tunnelman.
Seuraava lokaatio oli mökin jälkeen 5 tähden hotelli Lichensteinissa. En pitänyt sen kliiniydestä, vaikkakin ihan jees hotelli olikin. Se sijaitsi bisnes parkissa ja kaikki toiminta tapahtui self service tietokoneitse, ei henkilökuntaa. Sanotaan, että Lichensteinissa ihmisten keskiverto tulot ovat maan väkilukuun nähden korkeinta luokkaa maailmassa, en silti erottanut tätä katukuvassa. Tylsä pieni kaupunki/maa jonka ajoi päästä päähän miltei tunnissa, voin olla toki väärässäkin.

Ajoimme auton parkkiin monessa paikassa ja nappasimme alppijunan tai tuolihissin, käydäksemme alppikylissä, joihin ei autolla saanut/voinut ajaa lainkaan. Oli uskomatonta nähdä miten ihmiset elävät näissä pienen pienissä yhteisöissä, vuorten huipulla, täysin omillaan. Kauniit maisemat eivät loppuneet missään vaiheessa reissuamme. Maa oli äärettömän kallis verrattuna muihin kohteisiin. Hissilippu tai junatiketti saattoi hyvinkin maksaa 40-140€. Ruoka-ateriat olivat aina huntin luokkaa.

Kävimme kiipeämässä Matterhornin vuoren base campille. Meni noin 4 tuntia suoraa ylämäkeä, siinä sai selluliitti kyytiä kerrakseen. Penny nukkui Stuartin kantaessa häntä rintarepussa koko matkan. Pysähtelimme napsimaan kuvia ja ihastelemaan korkeuksia. Vaatemerkki North Face on tämän vuoren pohjoisen sivun vaikeusasteen mukaan nimetty, vain muutama on päässyt huipulle sitä kautta kiiveten. Sillä reitillä on kuollut satoja kiipeilijöitä. Me kapusimme vain ensimmäiselle leirille asti ja minulta meinasi henki lähteä jo siinä huhkiessa.

Zürickin kaupunki oli viimeinen kohteemme kaikkien alppipäivien jälkeen ja koin kaupungin olevan vain tylsä kaunis kaupunki. Kävelimme sen ympäri ja ihastelimme kauniisti pidettyjä puistoalueita, sekä kauniita vanhoja taloja, mutta siinä se sitten olikin.

Sveitsiin jos haaveilet meneväsi, vuokraa auto ja aja. Näet niin paljon ja koet uskomattomia juttuja ajoreiteillä milloin minnekin. Suosittelen erittäin lämpimästi. Me aiomme palata varmasti alppikyliin. Kiitos nam!





Yhteistyössä
www.disturb.fi
www.suomikasino.fi
www.honkajoenpanimo.fi
www.muotiputiikkihelmi.fi
www.daddysgirl.fi
www.amadastore.fi


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suuri ilo kuoli sisälläni

Happiness died inside of me

Story of our difficult pregnancy until having a baby