Uusi vuosi ja ilouutisia!
Ilouutisia! Penny alkoi nukkumaan jouluaaton jälkeen öitä ja itsekin saimme levättyä hyvin Stuartin lapsuudenkodissa Old Barin hiekkarannalla.
Vuosi 2017 vei meistä molemmista mehut. Liian suuria muutoksia, jotka sekoittivat molempien päät. Minulle unelmien täyttymys ja toiselle unelmien rikkoutuminen. Yllätys oli kuitenkin lopulta parasta mitä meille on koskaan tapahtunut. Kasvoimme ihmisinä niin paljon kaiken tämän vuoksi, paremmiksi versioiksi itsestämme.
Tulemme kertomaan tyttärellemme rakkaudella, miten kaikki sai alkunsa. Miten äiti erosi lapsettomuuden nimissä ja löysi miehen toiselta puolelta maapalloa. Miten haaveet muuttuivat, kuin salaman iskusta ja miten rakkaus piti meidät yhdessä. Opetamme hänelle, ettei elämää voi elää haaveillen ja suunnitellen. Elämä tulee elää päivä kerrallaan ja tehdä jokaisesta hetkestä elämisenarvoista. Kerromme hänelle, miten suuri ihme hän on ja kuinka ylpeitä hänestä olemme. Opetamme hänet ottamaan elämän vastaan sellaisena mitä se tulee vastaan ja nauttimaan positiivisella asenteella myötä-ja vastoinkäymisistä.
Päivitin blogiani kuin terapeuttista päiväkirjaa. Tarvitsin pukea sanoiksi oman ahdinkoni. Se saattoi koitua omaksi tuhokseni, mutten kadu mitään sillä kaikki tekstit ovat aitoja ajatuksiani ja tarinoita elämästämme.
Media otsikoi ja uutisoi miltei jokaisen blogini, provosoiden ihmiset raivon ja halveksunnan tai ilon ja ylpeyden valtaan. Useimmiten negatiiviset vastaanotot tulivat heiltä, ketkä eivät edes vaivautuneet lukemaan blogikirjoituksiani saati tuntenut minua ihmisenä lainkaan. Kommentteja en itse koskaan lukenut, mutta saamastani tuesta huokui monien ihmisten huoli jaksamisestani kaiken sen keskellä. Moni kysyi miten handlaan kaiken sen hyökkäyksen jokaisen uutisoinnin jälkeen, miten käsittelen vihaajiani.
Mietin mitä vastaan, kun ymmärsin, että itseasiassa minä en tarvitse heitä tai heidän mielipiteitään minun elämääni. Minä tiedän itse millaista elämää elän ja miten asiat kotonamme on. Ystävä- ja tukijajoukkomme on mieletön, sekä naisten että miesten puolelta. Ymmärsin, että ne riittävät minulle. Minun ei tarvitse miellyttää ketään muutaenää. Neuvoin monia jotka kohtaavat samankaltaista vihaa elämässään, että pitävät kiinni heistä joilla on merkitystä heidän elämissään, kuin edes koittaen saada vihaajien päät käännettyä. Kiusaajilla on paha olla. Siihen minä en pysty vaikuttamaan, enkä aio itseäni siitä syyllistää.
Väsyin loppuvuoteen Tammikuusta jatkuneen unettomuuden, raskauspahoinvoinnin (hyperemeesin), suhdeongelmien ja lievän raskauden jälkeisen masennuksen seurauksena. Joulupäivä oli ihana ison perheen keskuudessa, mutta pieni koti-ikävä iski kuitenkin. Olin saanut tukea koko vuoden facebookin vauva 2017 ryhmässä mutta lopulta kävi ilmi juuri joulun alla, että kertomani tekstit vuodettiin muille sivustoille ilkuttaviksi ja mediaan ruodittaviksi, kuten esimerkiksi väsyneen äidin "vittu mitä paskaa" teksti, jonka sittemmin pistin blogiinikin. Lopulta tämä selkkaus kääntyi kuitenkin erittäin positiiviseksi asiaksi monille väsyneille äideille ja vastaavissa olotiloissa kamppaileville tueksi.
Olin hyvin unelias ja itkuinen ennen ja jälkeen Joulun pyhien. Lepäsin ja hoidin vauvaa poissaolevana. Syytin itseäni huonoksi äidiksi ja koin täydellistä epäonnistumista. Vauva alkoikin yht'äkkiä nukkumaan 6 tunnin pätkiä öisin. Asiaa helpotti ystäväni suosittelema Wish Bear, pehmolelu joka tekee White Noisea sellaista kohinaa. Ilmeisesti se rauhoittaa vauvan mieltä. Meidänkin mielensä pahoittaja rauhoittuu uneen. Lopetti itkunsa, saatuaan mitä oli vailla. Ei siis kipuillut enää ilmavaivojensa kanssa. Olin niin hämmästynyt ja olen sitä vieläkin. Penny istuu nykyään sitterissä syönnin jälkeen ja hymyilee aurinkoisena. Uskomatonta!
Minä ja mieheni puhuimme tunteistamme ja koimme yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä suurta iloa asioiden loksahdellessa uomiinsa. Ja kyllä Suomen kansa, vedettiin kuulkaa lärvit yhdessä. Ja kyllä, oli ihan vitun kivaa!! Oltiin kuin ennenkin ja nautittiin toistemme seurasta. Palasimme kuin ajassa takaisin ja nauroimme kippurassa typerille jutuille. "Kyllä me tästä selvitään ja yhdessä vedetään tämä läpi, vaikka harmaan kiven"
Käytiin jouluaaton bileissä tapaamassa Stuartin lapsuuden kavereita ja kaikki hurrasivat perheenlisäyksemme johdosta. Jokainen heistä tiesi mitä mieltä Stuart oli lasten hankinnasta ollut, joten huumori räiskyi koko illan asian suhteen. Näytimme tyttäremme valokuvia ylpeinä kaikille ja tuntui ihanalta kuulla, kuinka kaikki kylän pojat, nykyiset isät jakoivat kokemuksiaan isyydestä. Ei täällä ole tabuina näköjään samat asiat kuin Suomessa. He puhuivat avoimesti omista tuntemuksistaan ja tukivat toistensa tarinoita. Ilta oli jonkin sortin käännekohta.
Tänään on 2018 uuden vuoden päivä ja olemme juuri saapuneet kotiin. Olin katsomassa ilotulitukset Sydneyssä ystäväni Becin kanssa. Stuart oli töissä koko viikonlopun. Anoppi hoiti Pennyä.
Sydneyn keskustassa oli arviolta n.1,4 miljoonaa henkilöä vartijat tiesivät kertoa. Se oli semmoinen ones in the lifetime juttu. Tulipa koettua.
Havaitsin, ilotulituksia odotellessa, keskustellessani kahdelle 60-vuotiaalle amerikkalaiselle naiselle, etten enää halua mitään elämässäni. He täyttivät bucket listaansa ja olivat tulleet katsomaan tulitukset. Kun siinä juttelimme ja kerroin tarinani, ymmärsin etten enää halua elämältä mitään. Olin aina ennen kova haluamaan ja pistin itselleni hirmu tavoitteet, päästäkseni niihin. Olen tehnyt elämässäni kaiken sen mitä halusin ja nyt olen vihdoin rauhallisen. Minulla on kaikki, kaikki mitä tarvitsen. Ei minulta mitään puutu. Monelle minun kaikki on ei mitään, minulle minun kaikki on Stuart ja Penny. Olen elänyt elämäni täyttäen kaikki tavoitteeni ja nyt tuntuu, että olen extra ajalla katsoen mitä elämä tuo tullessaan, enkä enää vaadi itselleni mitään lisää. Haluamisen loputtua, koen vihdoin olevani vapaa ilman painolastia. Minulla ei ole stressiä saavuttaa enää mitään. Enkä pidä itseäni enää agressiivisessa paineessa. Luulin aina ennen, että agressiivisuus on se mikä piti minut hengissä nyt näen millainen oikea nöyrä onnellisuus on. Se ei tule Hollywood kyltti taustalla, cocktail mekossa huulet täyteainetta täynnä. Se on kaikkea muuta. Ja se kumpuaa sisältä ja vain sinua itseäsi varten. Ei muiden antamia olan kopautuksia odottaen. Meriittejä tulee elämää elettäessä, mutta niiden ei pidä antaa määrittää sinua itseäsi saati onnellisuuttasi.
Onni ei tule myöskään kello kaulassa, se on sinun oma asenteesi ja syvä ymmärrys elämän suurenmoisuuteen. On huikeaa olla elossa, olla terve ja rakastamien ihmisten ympäröimänä.
Erittäin hyvää Uutta Vuotta Sinulle!
Yhteistyössä www.disturb.fi
