Baby Shower kemut! Arvaat varmaan kumpi tulee...

Oli ihana huomata miten moni ystävistämme tukee meidän elämää.
Vauvakutsuille oli kutsuttu 68 ihmistä, joista 55 saapui.

Kemut pidettiin Stuartille rakkaassa Rugby Clubin tiloissa.
Leivoin karjalanpiirakoita ja korvapuusteja juhliin ja loput leivonnaiset ja herkut teki anoppi sekä naapurin rouva Jackie. Kaikki 70 karjalanpiirakkaa tuli muuten syötyä, juhlaväki todella piti niistä!

 



Itse olin hyvin väsynyt koko juhlien ajan, niinkuin olen tässä nyt ollut. Mun pahoinvointi tuli takaisin ja unettomat yöt sen kun vaan jatkuu levottomien jalkojeni vuoksi. Hemoglobiini ja rauta, sekä B12 oli alhaisissa lukemissa, sain määräyksen tuplata. Muuten olo on ihan ok ja kätilötapaamisessa sanottiin, että vauva voi oikein hyvin. Mun oma paino on laskenut nyt samoihin lukemiin, mitä se oli raskauden ihan alussa, vaikkakin maha on kasvanut omaa kasvuvauhtiaan.
Vauvan liikkeet ja potkut tuntuu nyt jo hyvin reippaasti ja kyllä hyvin huomaa milloin hän on hereillä.
Vielä ei jännitä, olen niin uupunut. Ensi kuussahan on laskettuaika, miten tämä menikin näin nopeasti..?

Stuart oli iloinen juhlista ja kaikki näyttivät häntä kovin tukevan tässä isyyden taipaleella. Ehkäpä pikku hiljaa alkaa valkenemaan hänelle, että pian koko elämämme tulee saamaan mullistuksen ja kaikki muuttuu pysyvästi, eikä se välttämättä olekaan niin paha asia, vaan enemmänkin uuden luvun alku ja elämän kiertokulun suunta.

Debbie ja Tom Bonds (anoppi ja appi)

All fotos by Bec Bushell my bf

Niinkuin sanoin, olen ollut hyvin väsynyt ja huonovointinen. Se, että oma olo on niin kamala jatkuvasti ja keho sinnittelee päivä kerrallaan kohti maalia, ei saa energiaa kyllä yhtään siitä että toinen osapuoli ei anna paljoakaan positiivista tukea tilanteeseen. Stuart toki yrittää välttää negatiivisuuden ja stressin, mutta kotona on silti vaisu ja välttelevä tunnelma. Iloitsen vauvasta ja raskaudesta ystävieni kanssa. Oman mieheni kanssa lähinnä käymme hyvin syvällisiä keskusteluja aiheen monista eripuolista. Olen sanonut Stuartille, että hän saa nostaa asian keskustelun aiheeksi niin monta kertaa, kuin tarvitsee enkä koskaan hänen tunteita tai mielipiteitä tuomitse. Hän on toisinaan ihan ok asian kanssa ja kovin suunnitellaan perhearkea ja toisinaan hän vain vetäytyy omiin ajatuksiinsa ja välttelee aihetta. Annan hänelle aikaa, eihän tässä oikein muutakaan voi. Koitan olla painostamatta häntä asialla. Itse kävin valtavan henkisen prosessin lapsettomuuden kanssa ja sen hyväksymisen, joten osaan ymmärtää Stuartin ailahtelevia fiiliksiä.

En ole koskaan kuullut, että jollain olisi juuri tällainen tilanne ollut joten en saa vertaistukea tai lohtua toisten tarinoista. Olen saanut kannustavia meilejä monilta suomalaisilta naisilta, joissa lähtötilanne on myös ollut hieman shokki ja josta on selvitty hyvin, mutta että näin radikaalisti toinen ollut vastaan omaa perhettä en ole ennen kuullut. Kiitos muuten kaikista kannustavista viesteistä!

Stuarthan oli pyytänyt siemenjohtimiensa katkaisua jo parikymppisenä, lääkärit olivat kieltäytyneet sillä hän oli liian nuori. Tämä antaa hieman osviittaa siitä, miten paljon herra ei todellakaan halunnut isäksi. Sitten hän tosiaan nai lapsettomuus diagnoosin saaneen naisen, eli minut jotenka kuvio oli aika hyvin taputeltu molempien osalta.
Voitte siis ymmärtää ja tukea häntä tässä prosessissa, mikä on hyvin raskas käsitellä. Sekä hänelle, että minulle.

Hölmöilyä naapurin lapsen kanssa

Kiss me fool. Kivas kunnos tukka pidennysten jälkeen. Heh. 

Naapurin rouva Jackie ja hänen tyttärensä Shenae

Saatiin älyttömästi lahjoja

Uskon, että hyvä tästä tulee kunhan saadaan vauva maailmaan ja nähtäväksi jää mikä oli tämän suuren ihmeen tarkoitus universumimme tulevaisuudessa!

P.S. Lukaise myös muut blogipostaukseni siitä, miten tapasimme ja miten alkuraskaus meni.

With love Sini Ariell

Yhteistyössä www.disturb.fi