Ristiriitaiset tunteet raskauden suhteen
Kotitietä ajelen ja mietin tässä lehmänpaskan hajussa, kuinka siistii tääl oikeestaan on. Sana luxus saa ihan eri merkityksen, kun materia lakkaa merkkaamasta. Seuraajat somessa ja jatkuva itsensä pönkittäminen huomiota keräten pikkuhiljaa laantuu, alkaa nähdä todellista kauneutta ja elää todellista elämää. Kulissia on niin helppo ylläpitää selfieillä ja jakaa valheellista totuutta omasta elämästään. Lopulta uskon sen ajavan ihmiset ahdinkoon ja kasvavan kieroon omiin valheisiinsa. Myönnän itsekin hukkuneeni tuohon mediasuohon muutamissa ajanjaksoissa elämääni. En sillä, että olisin valehdellut, mutta jonkinlainen pätemisentarve ja elämäntarkoituksen/sisällön etsintä oli selvästi eräässä ajanjaksossa.
Ehkä tämä raskaus laittoi minut itseni miettimään elämää uudelleen.
Minun raskausaika on ollut erittäin vaikea, ihan alusta saakka. Pahoinvointikin tuli vihdoin taas takaisin, sekä jatkuvat unettomat yöt levottomien jalkojen nykiessä, ei helpota raskaudesta nauttimista.
Meidän kotona on myös hyvin ristiriitainen tunnetila tätä raskautta kohtaan. Niinkuin tiedätte Stuart ei koskaan halunnut lapsia ja minun ei niitä pitänyt kyetä saamaan. Tuen nyt miestäni hänen prosessoidessa asiaa. En tuomitse häntä, tai hänen tunnetilojensa ailahteluja. Tämä ei ollut hänen päätöksensä saati tahtotila, kuin ei minunkaan päätökseni ollut silloin olla lapseton. Kun sinulta viedään päätösvalta jostain tämän kokoluokan asiasta, kestää tovi tulla sinuiksi sen kanssa. Annan hänen nyt käsitellä asiaa omalla tavallaan, ailahdellen, sekä tukea häntä tässä tilanteessa. Koen, että kävin itse samaisen helvetin läpi kun sain lapsettoman diagnoosin. Miten sellaisen tuomion kanssa voi tulla sinuiksi. Mikä on minun tarkoitukseni naisena ja mitä minusta jää jäljelle, kun kuolen. Se oli raastavan pitkä prosessi, josta syntyi lopulta minua itseänikin varten kehitetty Naisten itsetuntobuustiin pohjautuva Pin-up mallitoimisto, -kilpailuineen ja -kursseineen. Sanoin äidilleni, ellen voi olla itse äiti, aion auttaa niitä, jotka voivat.
Itkut tuli itkettyä satoja kertoja ja sisäinen ahdistus poltti miltei ihosta läpi. Joten kyllä, ymmärrän miestäni tässä asiassa jollain hyvin kierolla tavalla ja osaan laittaa itseni hänen kenkiin tuomitsematta häntä ihmisenä.
Rakastan Stuartia äärettömän paljon, enkä toivoisi lapselleni ketään toista isähahmoa, kuin miehen joka on jopa niin rehellinen, että vaarantaa koko suhteemme kertomalla minulle, kuinka pahalta hänestä tuntuu kun aito ilon ja onnen tunne ei ole molemminpuolista. Lohdutin häntä sanomalla, "Älä koskaan muutu. Älä koskaan valehtele minulle ja kerro mitä luulet haluavani kuulla. Nain sinut rehellisyytesi ja erikoisuutesi vuoksi, älä siis koskaan muutu minun vuokseni. Rakastan sinua ja rehellisyyttäsi, vaikka itkenkin. Ymmärrän ja hyväksyn tämänhetkisen tilanteen ja annan sinulle kaiken tukeni, sillä olet minun kaikkeni ja rakastan sinua enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Älä pelkää, kaikki tulee menemään hyvin ja meillä tulee olemaan vahva perhe yhdessä. Lapsemme saa kasvaa toisiaan arvostavien vanhempien ymmärryksessä ja pyytteettömässä rakkaudessa."
Meillä oli koko maailma yhdessä. Olimme kaavailleet paljon polullemme sisältöä. Olin onnellinen ja turvassa. Tällä hetkellä elämme erilaista arkea, erilaiseen polkuun totuttelua, toisiamme eritavoin katsoen. Rukoilen vahvuutta ja lujaa rakkauden sidettä pitämään meidät yhdessä kaikesta huolimatta.
Oma jaksaminen on välillä hyvin heikkoa, mutta sitten taas elämä muistuttaa tulevasta jännästä lahjasta, pienen nykäisyn merkein vatsassani.
Uskomatonta kantaa lasta mahassani.
Ensimmäinen ultra jossa tsekattiin kaiken olevan kunnossa
Olen tällä hetkellä odottava äiti, annan kehoni vauvan käyttöön ja hyväksyn muutokset minussa. Se rakkauden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne on käsittämätön, minkä voi vatsanahan läpi luoda. Enpä voisi kiitollisempi olla minun Jumalalleni tästä lahjasta. En kuulu kirkkoon, erosin kirkosta, takaisin Jumalan luo. Tämä lahja on suurin rakkauden määre, oma lapsi, omaa lihaa ja verta. Meidän molempien luomus, meidän yhteinen, meidän oma.
Iltapäivälehdet näemmä tarjoaa teikäläisille "julkkisten" a/b ja c luokan lomareissuja, silikonia, tosi teeveetä ja jatkuvaa itsensä pönkittämistä. Eikai siinä mitään, mutta kun katsoo ihmisten kommentointeja noihin juttuihin niin sitä miettii, ettettekö ole ansainneet jotain sellaista viihdykettä mikä herättäisi mielenkiintoa, tiedonjanoa, inspiraatiota, keskustelun avausta tai ihan vaikkapa äänekkään naurunpyrähdyksen aidosta ilahtumisesta.
Kesäsää on Suomessa aina ollut tuskaisen arpaonnen tulos lomailijalle. Kun kesää odottaa sen koko pitkän pimeyden ja sen jälkeen saakin vettä niskaan koko lomansa ajan, ei ole ihme että oma fiilis menee maihin ja kaikki alkaa vituttaa.
Täällä kun aurinko paistaa joka päivä, sitä ei edes enää mieti miten arvokas asia sekin on, Valoisuus. Ihmisetkin ovat valoisampia täällä, johtuneeko säästä vai siitä että heitä ei näytä rasittavan niin monet asiat, kuin mitkä suomalaisia.
Mietin tänään täällä kun ajelin kotiin, että on se elämä ihmeellistä. Asun karjafarmilla, alku oli haastavaa, mutta lopulta maatilaelämä kasvoi minuun. En muuttaisi enää kaupunkiin. Koen olevani vapaa. Meillä ei ole televisiota tai puhelinkenttää himassa, hyvin olen pärjännyt. Luonto ja sen eläimet on jatkuvasti läsnä arjessa ja mielestäni on huikeaa saada pian kokea lapseni täysin erilainen lapsuus, kuin millainen itselläni oli Suomen maaseudulla.
Koen olevani hyvin läheinen ystävieni kanssa vaikkei samalla puolella maapalloa edes enää asuta. Olen saanut uskomattoman kannustavia ja hienoja ihmisiä täällä kotikylällä itselleni, mistä olen äärettömän kiitollinen. Meidän baby showeriin on tulossa liki sata ystävää, joista miltei kaikilla on lapsia. Uskon juhlien luovan vahvuutta Stuartin prosessiin isäksi tulon suhteen. Juhlat ovat hänelle rakkaassa Rugby Clubin kerhotiloissa, hänen lajitoveriensa ja heidän perheidensä kanssa.
Tällaista tänne tänään kuuluu. Ajattelin päivittää rehellisesti omat ajatukseni oman elämäni suhteen. En tarvitse sääliä, kommentointeja tai arvostelua elämäni suhteen. Halusin vain osoittaa, ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista vaikka kaikesta voisikin niin päätellä. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Minua ei pelota tulevaisuus, saati asioiden eteneminen. Olen kiitollinen kaikesta. ❤
With love Sini Ariell
Yhteistyössä www.disturb.fi
