Sini Ariell's blog

The alarm went off at 5:30 in the morning and then straight into the shower. We arrived at the hospital by seven. My mom was with us and we got a private hospital room. The preparations for the operation were done straight away and they rolled me into the operating room at 8:20 am. The epidural was quite painful and the whole procedure very frightening. It felt disgusting to be numb but still feel everything. Stuart was excited and kept the humor up all through the operation. I pretty much cried during the whole surgery because I was afraid that something would go wrong. Finally, they lifted the baby onto by chest and I sobbed from relief and joy. That feeling of having your own child on your chest when you’ve first been deemed to be infertile is indescribable! Stuart was ecstatic when cutting the umbilical cord. The joy i his eyes made me continue my tears of joy. We are now a family. Our baby is huge! 4 240 g 55 cm. A healthy baby girl finally...

Huomenna minusta tulee äiti! Viinitiloilla lounaalla. Mekko EMP.fi  Löytyy täältä! Viimeistä päivää vietellään täällä. Pitäisi käydä verikokeissa huomista sektiota varten. Istukka on etinen, eli sijaitsee kohdun suulla jonka vuoksi sektio täytyy suorittaa. Alateitse synnyttäminen on mahdoton minun tapauksessani sillä istukka on ns.tiellä. Järkytyin kun kuulin toissapäivänä operaation kulusta, kuinka leikkaavat istukan kahtia, saadakseen vauvani ulos. Verenhukka voi olla isokin ja siksi varaudutaan mahdolliseen verensiirtoon. Hui pelottaa ja jännittää. Yrjööminen on yltynyt ihan kamalaksi ja olo on miltei sietämätön, joten kyllä, odotan huomista. Eniten jännittää kaikki. Haha. Stuart on muuttunut iloisemmaksi ja ehkä jopa avoimemmaksi asian suhteen, kun vihdoin jotain konkreettista on tapahtumassa. Hän puhuu vauvasta jo nimellä ja suunnittelee uuteen taloomme rakennettavaksi hänen huonettaan. Oma epävarmuuteni hänen suhteen on siis jo hävinnyt. En enää epäile, etteikö kai...

Takasin tiputuksessa. Yrjööminen yltynyt niin järkyttäväksi, että pistivät osastolle 4 tunniksi tippaan saamaan lisäenergiaa torstaille. Kertoi ilokseni että se keisarinleikkaus tosiaan vedetään istukan läpi minkä pitää tietenki olla tossa edessä alhaalla tukkimassa synnytystien myöskin. Sanoivat operaation olevan hieman kinkkisempi ja suurella todennäköisyydellä tarvitsen verensiirtoa sen aikana...pelottaa. Back to the drip. Vomiting has gone heaps worse and I needed some more strength for Thursday. They found out that my placenta is low in the front so the cesarean cut will be done thrue the placenta. It will be bit more difficult operation and blood transfer during the cut is most likely necessary.  I am a bit scared...

Tässä mun eka raskauskuva ja tää tän päivänen. Hyperemeesi yrjöttäny ihan koko raskauden. Paino putos alussa 8kiloo ja nousi siitä takaisin. Loppujen lopuksi painoa tuli kaikkineen 5 kiloa lähtöpainosta. Kun katsoo kroppaa on vaikea uskoa tätä, mutta niin se vaan on. Mitä tästä opimme? Vaa'an lukemat on vain numeroita, ne hallitsivat elämääni niin monta vuotta. Nyt olen onnellisimmillani aikoihin. Kropastani on tullut toissijainen. Pahanolon vuoksi olen pääsääntöisesti maannut sängyssä koko tämän vuoden. Lihaskuntoa tai energiaa ei ole mihinkään. Kaikkeni olen antanut ja torstaina tämä taival palkitaan. Kuvat raskauden etenemisestä kuukausittain Tammikuusta Syyskuuhun 2017.  Halusin näyttää tämän muutoksen kehossani kahdella kuvalla, joissa painoeroa on vain 5kiloa. Ne jotka kamppailevat näiden painoasioiden kanssa, ehkä ymmärrätte että niillä luvuilla ei ole niin paljoa merkitystä. Kropan malli voi olla miltei samoilla kiloilla täysin erilainen, turha siis stressata ni...

Don’t judge me for reading the title. Read the whole story. While following the media and news going around about trans children, all kinds of thoughts about the subject have come to my mind. I was trans child myself. I grew up as being a boy most of my childhood. And prayed God to give me boys genitals that’s how serious I was of wanting to be a boy. My parents supported me thrue it all.  I don't have anything against the decisions of others. I respect every humanbeign as they are. Truly. Every adult can make their own decisions about their body or how they raise their children. I got Absolutely nothing against Trans people nor trans kids. I was one.  Everyone has a choise to their own life.  I don't judge anyone based on their decisions. Everyone surely tries to do their best as parents as adults. Human rights are for everyone.  My story is just one example of this theme. Please let kids be kids and offer the help later in their life if needed. A child cannot ...

September 10, 2017 17 days to the C-section My condition is beginning to be very uncomfortable overall. The puking has slightly eased up, might actually be because I haven’t really felt like eating anything. Doing anything has turned into slow trudging. My belly presses on my hips enormously and pretty much the only comfortable position is to lay on my side. The joint pains are nearly unbearable and my hip pops out of place when I move. Luckily, friends come by and keep me company. Stuart isn’t really much company since he sprained his back muscles a couple weeks ago. We’re both bedridden on his days off. We discuss things in a very matter-of-fact way. Getting a baby seat and the rest of the things that are missing. Packing the hospital bag and other practical things. When it comes to love, intimacy or its appearance, things have changed totally from what they were before all of this. I’m maybe even feeling some kind of guilt about the pregnancy, although I should be jum...

17 päivää sektioon Olotila alkaa olemaan hyvin tukala kaikinpuolin. Yrjööminen on hiukan hellittänyt, liekö syynä se ettei ole kyllä mikään ruokakaan maistunut. Kaikki tekeminen on muuttunut hitaaksi laahustamiseksi. Vatsa painaa lantioon valtavasti ja oikeastaan ainoa hyvä asento on maata kyljellään. Liitoskivut on miltei sietämättömät ja lonkka paukkuu sijoiltaan liikkuessa. Onneksi ystävät tulevat ja pitävät seuraa. Stuartista ei oikein seuraa irtoa, hänen reväytettyään selkälihaksensa pari viikkoa sitten. Olemme molemmat hänen vapaapäivinänsä vuoteen omia. Keskustelemme asioista hyvin asialinjalla. Lastenistuimen hankkimiset ja loput tavarat jotka puuttuvat. Sairaalakassin pakkaus ja muut käytännön jutut. Mitä rakkauteen, läheisyyteen tulee tai sen esiintymiseen, on se muuttunut totaalisesti siitä mitä se oli ennen tätä kaikkea. Koen ehkä itse jopa jonkinlaista syyllisyyttä raskaudesta, vaikkakin minun pitäisi hihkua onnesta ja kiitollisuudesta. Asiaa silti varjostaa hy...