Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2020.

Happiness died inside of me

Kuva
The day when a great happiness turned again to a great sorrow. I wonder how many times I have gone through this same alley. First there is happiness, a great shattering joy, bliss and freedom to fly in happiness. Then comes a fear of losing it. A fear that someone or something is going to destroy it and take it away. And then came the destruction of Happiness. Gathering the pieces and a strong belief that a positive attitude towards life carries over all the heartache and loss. It was too good to be true to be mine. And the belief that a pinch of that shattering great happiness stayed to live inside me. I have often said that happiness is an attitude and that sustaining happiness is a full-time job. Once again life surprised. I ended up pregnant again. Me, who had suffered from childlessness for 16 years, who had an answer from ivf clinic that There is not a possibility for to become a mother. Me, who divorced from a 10-year marriage appealing to this, “I love you so much tha

Suuri ilo kuoli sisälläni

Kuva
Päivä jolloin suuri onni muuttui jälleen suureksi suruksi.  Kuinkahan monta kertaa olen käynyt tämän saman kujan läpi. Ensin on onni, valtava järisyttävä ilo, autuus ja vapaus lentää onnessa. Sitten tulee pelko sen menettämisestä. Pelko siitä, että joku tai jokin sen tuhoaa ja vie mennessään. Ja sitten sen Onnen tuho. Rippeiden keruu ja vahva usko siihen, että positiivinen elämänasenne kantaa yli kaiken sen murheen ja menetyksen. Olihan se liian hyvää ollakseen minun. Ja usko siitä, että hippusellinen sitä järkyttävän suurta onnea jäi kuitenkin elämään minussa.  Olen usein sanonut, että onnellisuus on asenne ja että onnellisuuden ylläpito on täyspäiväinen työ.  Jälleen kerran elämä yllätti.  Päädyin toistamiseen raskaaksi. Minä joka olin kärsinyt 16 vuotta lapsettomuudesta, saanut ivf klinikalla vastauksen Ei mahdollisuutta biologiseksi äidiksi. Minä joka sitten erosi 10v liitosta, tähän vedoten, ”rakastan sinua niin paljon, että annan sinun mennä, mene ja tee lapsia”. Minä

Meillä ei lasta lyödä 2019

Kuva
Penny pieni puolisuomalainen On hassua ajatella, että minun lapseni on vain puoliksi suomalainen. Hän on Australian kansalainen, ei edes Suomen kansalainen, sillä en ole vielä anonut kaksoiskansalaisuutta hänelle. Penny on reipas 20kk vanha pikku neiti. Hän rakastaa koruja ja kiviä. Meidän kotona puhutaan vahvasti Suomen kieltä, samoin toki Englantia. Penny ymmärtää täysin molempia kieliä. On huikeeta huomata, miten lapsen aivot hyväksyvät ja omaksuvat asioita arjessa. Itsehän en todellakaan kasvanut kaksikielisessä kodissa, joten minulla ei oikein ole hajuakaan, miten tätä kahden äidinkielen lasta kuuluisi kielellisesti kasvattaa. Minä puhun Pennylle suomea sekä englantia. Kaikki täällä hänen kotimaassaan puhuvat tietysti englantia vain, joten se kieli tulee vahvasti arjessa esiin. Suomen kieltä kuuluu myös Pennyn korviin, kun soittelen videopuheluita ainakin kerran päivässä jollekin ystävälle tai perheenjäsenelle koti Suomeen. Kuuntelemme suomalaisia lastenlauluja Youtubest