Sini Ariell's blog

Helmikuun alkua vietetään. Lämpötilat päivisin hipoo lähemmäs +40 astetta. Hain iskän just lentokentältä toissapäivänä. Ja varattiin meidän koko perheen lennot Suomeen. Tulemme Stuartin ja Pennyn kanssa Maaliskuuksi. Mekko www.amadastore.fi Jotenkin alkoi jälleen ahdistaa ajatus Suomeen tulosta. En tiedä mikä siinä on, mutta niin on tapahtunut jo kolmena eri kertana. Tahto on kova tulla kotimaahan tapaamaan perhettä ja ystäviä, mutta kroppa reagoi tosi oudolla tavalla. Lipun lunastamisen jälkeen nousee hiki ja kurkkua puristaa. Istuin riippukeinussa ja pillahdin itkuun. Se itku ei ollut positiivinen helpotus itku vaan jotenkin kauhean pelonsekainen ja ahdistunut itku. En osaa selittää miksi näin käy ja miksi ei joka kerta kun olen tulossa. Tällä kertaa ahdistus ja pelko siirtyi kahden päivän jälkeen sivummalle. Siihen auttoi ystävien ja perheen tuki ja tarinat mitä kaikkea kivaa sitten tehdään kun tulemme. Oikeesti, kuulostaa ihan jonku pikkulapsen fiiliksiltä ku pitäs hammaslääk

Olen tässä mietiskellyt, mitä sitä kirjottaisi että saisi olla rauhassa kohulta. En oikeastaan tiedä, miten ajauduin tähän valokeilaan jossa nyt olen ollut muutaman vuoden päivät. Onko siitä ollut mitään hyötyä minulle, eipä juuri. En siihen itse ole itseäni tyrkyttänyt, enkä sitä kautta ole myöskään mihinkään ihmeelliseen sitä hyötykäyttänyt. Lupasin äidilleni teininä, että jos ikinä pääsen julkisuuteen, käytän sen valokeilan hyvään ja hyvien arvojen välittämiseen, olin silloin 14v. Yakuzan verkkarit ja t-paita www.disturb.fi Media seuraa kiivaana elämäämme, ilmeisen kiinnostavan tarinan vuoksi sekä raa'an aitouden, jolla siitä kerron. Meidän elämä ei varmastikaan ole lopulta yhtään sen ihmeellisempää, kuin kenenkään muunkaan. Se miksi olen mediassa esillä niin tiuhaan, ei ole oma päätökseni. Kirjoitan tätä blogia lähinnä muistoksi itselleni ja purkaakseni patoutuneita , tai pinnalla olevia fiiliksiä. Saan blogistani paljon tsemppiä ja erilaisia ihmisten kertomia tarinoita.

The idea of a 100 day social media strike suddenly came to my mind and I decided to kickstart it. I've been toying with the idea for a while already and now finally the final blow came to let go of my addiction. My swimmers www.disturb.fi Penny had a high fever and we rushed to the hospital with Stuart. My first thought while my little daughter lay in the hospital bed was should I take a picture and tag us at Singleton hospital and say that the baby has a high fever. Instantly, I felt like I was a disgusting human being. How could I even be thinking such a thing when the tiny one is sick and needs me, her mother. It made me think what is wrong in my head to even be thinking that while she's being medicated in a hospital bed. I considered myself a repulsive mother. That day I realized how my social media addiction controlled my life. How likes, follows, comments, and what other people are doing had become like a drug to me and I needed to get a new hit by fiddling wit

Helmikuun alkua vietetään. Lämpötilat päivisin hipoo lähemmäs +40 astetta. Hain iskän just lentokentältä toissapäivänä. Ja varattiin meidän koko perheen lennot Suomeen. Tulemme Stuartin ja Pennyn kanssa Maaliskuuksi. Jotenkin alkoi jälleen ahdistaa ajatus Suomeen tulosta. En tiedä mikä siinä on, mutta niin on tapahtunut jo kolmena eri kertana. Tahto on kova tulla kotimaahan tapaamaan perhettä ja ystäviä, mutta kroppa reagoi tosi oudolla tavalla. Lipun lunastamisen jälkeen nousee hiki ja kurkkua puristaa. Istuin riippukeinussa ja pillahdin itkuun. Se itku ei ollut positiivinen helpotus itku vaan jotenkin kauhean pelonsekainen ja ahdistunut itku. En osaa selittää miksi näin käy ja miksi ei joka kerta kun olen tulossa. Tällä kertaa ahdistus ja pelko siirtyi kahden päivän jälkeen sivummalle. Siihen auttoi ystävien ja perheen tuki ja tarinat mitä kaikkea kivaa sitten tehdään kun tulemme. Oikeesti, kuulostaa ihan jonku pikkulapsen fiiliksiltä ku pitäs hammaslääkäriin mennä. En tiedä, j

A fear of dying struck when I purchased flights to Finland It's the beginning of February. Temperatures are around +40 during the day. I picked up my dad from the airport the day before yesterday. I booked flights for our whole family to Finland. Stuart, Penny and I will come for March. Somehow the thought of coming to Finland began to make me anxious again. I don't know what there is about it, but it's happened three times already. There's a strong will to come to my home country to see family and friends, but my body reacts in a really strange way. After getting the tickets, sweat rises and my throat begins to contract. I sat in a rocking chair and burst out crying. It was not the positive crying of relief, but some sort of horrible fearful and anxious crying. I can't explain why this happens every time I'm coming. This time the anxiety and fear subsided after two days. This was helped by the support of friends and family and the stories of all the fun t