Suomen reissu Maaliskuu 2018


Suomessa ollaan!
Stuart näki ensimmäistä kertaa lunta elämässään. Oli huvittavaa huomata miten spesiaali juttu se voi olla. Hän tepasteli uggeissaan lumessa ja ihmetteli miten kylmää lumi onkaan.
Iskä vei hänet Savonlinnaan meidän mökille tiputtamaan lumet katolta ja kokeilemaan hiihtoa, jäällä kävelyä ja mönkijällä ajoa hangessa. Oli suuri muutos tulla Australian +36 asteen lämmöstä Savoon -30. Pilkkihaalarit oli hyvä asu niihin pakkasiin.
Mun toppahaalari Daddysgirl.fi Stuartin huppari Disturb.fi

Mun takki Amadastore.fi turbaani House of Silin

Vietimme aikaa myös porukoillamme Ryttylässä. Kävimme ruokakaupassa laittaen Pennyn pulkan kyytiin ja tapasimme sukulaisia. Kaikki ihastelivat Pennyä, hän on nykyisin niin hyväntuulinen pikku neiti.

IltaSanomat veivät meidät Vantaan Kuusijärvelle avantouintiin. Nauroin kippurassa, kun Stuart laskeutui rappuset avantoon Australian lippu harteillaan. Hänellä on typerä huumori. Ensimmäiseksi avannosta noustuaan hän tarkisti vieläkö on munat tallella. Avanto oli järven jäähän sahattu iso aukko ja siellä oli hirveästi porukkaa uimassa. Savusauna kruunasi käynnin. Kerroin, että aiemmin Suomessa äidit synnyttivät savusaunoissa. Kaikki nämä kokemukset olivat hyvin erikoisia Stuartille.
Pikku Penny Buelle siunaantui 6 kummia ja nimesin vielä extra tätiä ja setiä. Elämässämme on niin paljon ihania ihmisiä, jotka halusin mukaamme tyttäremme elämään ja kasvuun. 

Isä ja tytär

Sunnuntaina oli Pennyn nimiäiset. Emme halunneet häntä kastaa kirkon kirjoihin, joten perhetuttumme, pappi Mikko Aalto, siunasi hänet ja juhlat sujuivat ilman käärmeenpuremaa Lahden Ace Cornerissa. Viime käyntimme siellä oli hääjuhlamme, joissa pythoni puri minua niskaan. Mielenkiintoisia muistoja siis löytyy.
Lauantaina ennen juhlia kävimme katsomassa Salpausselän mäkihyppykisoja ja vein Stuarttia lumilautailemaan Pasin kanssa. Hän nauroi huvittuneena, kun kisapaikalla tanssittiin yhdessä pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat tanssia, jotta pysyimme lämpimänä. Australiassa kun ulkoilmatapahtumissa useimmiten etsitään tuulettimia tai aurinkovarjoja.
Mun tukka oli alkuun pelkällä nutturalla, kuiva, sähköinen ja  takkunen sotku. Hommasin Maybeautyltä Suomesta kauan kaipaamaani Maroccon Oil hiusseerumia, millä sai mun epätoivoisen tukan kuriin. Kurkkaa lisää ja hyödynnä -30% tarjouskoodi (alennus tulee suoraan kun klikkaat tästä linkistä)  Maybeauty Suomi

Nimiäisjuhlan jälkeen lähdimme perheristeilylle Tukholmaan. Ajattelin, että olisi kiva näyttää Ruotsia tässä samalla reissulla.
Reissussa on mukana Whisbear unilelu, joka pitää valkoista kohina ääntä, se nukuttaa Pennyn uneen suht vaivatta
Unilelu löytyy www.whisbear.fi
Paljon on reissuun mahtunut tapahtumia ja kokemuksia. Huomenta Suomen haastattelulla reissumme alkoi ja Iltalehden kuvausten jälkeen Ilta-Sanomien avantouintiin. Ruotsin reissua, Savonlinnaa, kirppareita ja vielä on lomaa pari viikkoa jäljellä. Loman loppu huipentuu American Car Showhun. Olen niin kiitollinen ystävistämme ja perheestäni. Kiitos olette tehneet tästä talvilomasta meidän perheelle ihan ikimuistoisen. 
Rakkaudella Sini Ariell

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Woke ilmiö

Kuva
     ——————————- Vastalause Woke-liikkeeseen.  Woke-liike ei aja tasa-arvoa naisten tai miesten välillä monessakaan suhteessa, eikä missään nimessä lasten/nuorten oikeuksia terveeseen henkiseen kehitykseen.  Milloin on oikea ja sopiva aika nostaa Woke keskustelunaiheeksi?  On aikuisten oma päätös olla millainen haluaa, tai kokea olevansa. Kehon muokkaaminen aikuisiällä on jokaisen oma asia. Tämä asia ei ole, eikä pitäisi olla lasten/teinien päänvaiva.  Woke villityksestä ei ole kysytty kansan mielipidettä, kyseessä on kuitenkin meidän lapset, joille tätä Aikuisten asiaa koitetaan suoltaa jopa koululaitosta myöten.  En ole saanut yhtäkään järkeenkäypää argumenttia siitä, miksi tämä olisi hyvä asia lapsille ja nuorille. Mikään siinä ei perustu faktoihin eikä relevantteihin statistiikoihin mielestäni. Tuntuu, että kaikki siinä perustuu ainoastaan mielipiteisiin jotka sitten koitetaan työntää valtaväestön yhteiseksi ja ainoaksi sallituksi mielipiteeksi.  Teinien ja lasten kokemus oman k
Lue lisää

Story of our difficult pregnancy until having a baby

Kuva
Suomeksi blogi löytyy tästä linkistä Everyone who has followed our story in my blogs and the media knows that my husband Stuart never wanted to become a father. He married me happy that I could never get pregnant (as I had been told at an infertilility clinic in Helsinki). So what a surprise when in the new year 2017 I became pregnant and when I did the test on 2.2., our whole relationship changed permanently. The urine test showed two lines and my heart wept for joy and at the same time enormous fear mixed with rage. The rage was a reaction to already having given up hope of ever having a child, our relationship was so well balanced, and we had planned our future. I knew we would drift apart because Stuart had made his stance about having kids of his own very clear. I was happy about this alone throughout the pregnancy. Our relationship became cold and distant just because Stuart was unable to process it any other way, let alone change his stance throughout the entire pregnan
Lue lisää

What is happening in our relationship

Kuva
The baby is now 8 weeks old and one kilo heavier than when she was born. It's amazing to watch how the face and body changes as well as the whole being of a small human. We saw the first smile a few days ago. How can such a thing turn your heart in a knot. To feel for that short moment so important to another, her within the look in her eyes, giving me a smile. Nothing has ever felt the same. It's unbelievable to experience all this jot of motherhood. Although I always knew that I wanted to be a mother, I had no idea of what that meant. Motherhood, the word only has a meaning once you yourself are a mother to another. That small child is so totaly dependent on me. It's odd to be so important to someone, so infinitely important. I wanted to write a blog about these feelings, because I think otherwise they will be forgotten and taken for granted. When I look at my baby and admire her small fingers, everything about her is so perfect. The small nose snivels, the mouth
Lue lisää