Tekstit

Myönnän virheeni ihmisenä

Kuva
Olen ollut raivohullu myönnän. Kesti 34 vuotta ymmärtää riippuvuuteni raivoon ja saada vihdoin vihani hallintaan. Olin tottunut olemaan se "nopeasti kimpaantuva, äkkipikainen, tempperamenttinen, raivohullu, hermoheikko, raivopää". Ystäväni olivat tottuneet toteamaan kerta toisensa jälkeen, että "no sen nyt arvasi, että Sini sai sitten karmeet raivarit", tai " Sini nyt vaan on sellanen raivooja, se ottaa kierroksia ihan satunnaisista jutuista ja vetää hirveet kilarit, kyllä se siitä sitten rauhottuu". Kyllä, olin se lämminsydäminen ihanan rakastettava Sini ja sitten se toinen puoli minusta oli aivan ääripää, täynnä vihaa ja hyökkäävää verbaalista tai fyysistä agressiota.

Rakastin raivoamista. Kunnon raivarit nostivat ihon kananlihalle ja tunsin olevani kuolematon. Adrenaliini virtasi kehossani ja sain aina syyn huutaa ja karjua milloin mistäkin. Yleensä syynä ei ollut ihminen jolle raivosin vaan jokin asia mikä mielestäni oli äärimmäisen raivokohtauksen a…

Admitting my failures

Kuva
I'm a rage maniac, I admit it. It took me 34 years to understand my addiction to rage and finally get my anger under control. I was used to being the one who is "quick to blow a fuse, short tempered, temperamental, a rage maniac, a bunch of nerves, a ragehead". My friends were used to stating time and again that "well, you could have guessed that Sini would have a horrible fit of rage", or "Sini just is that type of rager, she gets wound up by completely random things and throws a huge fit, she'll calm down in a bit". Yes, I was the warm-hearted lovable Sini and then there was the other side of me, the total opposite, full of hate and confrontational verbal or physical aggression. I loved to rage. A proper fit of rage brought goosebumps and made me feel immortal. The adrenaline flowed through my body and I always found a reason to yell and shout about one thing or another. Usually the reason wasn't the person I was yelling at but something th…

Finland here we are March 2018

Kuva
We're in Finland!

Stuart saw snow for the first time in his life. It was amusing to notice how special that can be. He strutted around in his uggs in the snow and marveled at how cold snow is. My dad took him to Savonlinna to our summer cottage to drop the snow from the roof and try out skiing, walking on the ice, and driving a quad in snow. It was a huge change to come from the +36 degrees of Australia to the -30 degrees of Savo. Ice fishing coveralls were a good outfit in those freezing temperatures.

We also spent time at my parents' place in Ryttylä. We went to the store with Penny placed in a sled and met relatives. Everyone adored Penny, she is nowadays such a cheerful little miss.

Ilta-Sanomat took us to Kuusijärvi in Vantaa for a swim through a hole in the ice. I was doubled over laughing when Stuart lowered himself down the steps into the hole in the ice with an Australian flag on his shoulders. He has a stupid sense of humor. The first thing he checked after getting …

Suomen reissu Maaliskuu 2018

Kuva
Suomessa ollaan!
Stuart näki ensimmäistä kertaa lunta elämässään. Oli huvittavaa huomata miten spesiaali juttu se voi olla. Hän tepasteli uggeissaan lumessa ja ihmetteli miten kylmää lumi onkaan.
Iskä vei hänet Savonlinnaan meidän mökille tiputtamaan lumet katolta ja kokeilemaan hiihtoa, jäällä kävelyä ja mönkijällä ajoa hangessa. Oli suuri muutos tulla Australian +36 asteen lämmöstä Savoon -30. Pilkkihaalarit oli hyvä asu niihin pakkasiin.
Mun toppahaalari Daddysgirl.fi Stuartin huppari Disturb.fi
Mun takki Amadastore.fi turbaani House of Silin
Vietimme aikaa myös porukoillamme Ryttylässä. Kävimme ruokakaupassa laittaen Pennyn pulkan kyytiin ja tapasimme sukulaisia. Kaikki ihastelivat Pennyä, hän on nykyisin niin hyväntuulinen pikku neiti.

IltaSanomat veivät meidät Vantaan Kuusijärvelle avantouintiin. Nauroin kippurassa, kun Stuart laskeutui rappuset avantoon Australian lippu harteillaan. Hänellä on typerä huumori. Ensimmäiseksi avannosta noustuaan hän tarkisti vieläkö on munat tall…

Kuoleman pelko Suomeen tulosta

Kuva
Helmikuun alkua vietetään. Lämpötilat päivisin hipoo lähemmäs +40 astetta. Hain iskän just lentokentältä toissapäivänä. Ja varattiin meidän koko perheen lennot Suomeen. Tulemme Stuartin ja Pennyn kanssa Maaliskuuksi.
Mekko www.amadastore.fi
Jotenkin alkoi jälleen ahdistaa ajatus Suomeen tulosta. En tiedä mikä siinä on, mutta niin on tapahtunut jo kolmena eri kertana. Tahto on kova tulla kotimaahan tapaamaan perhettä ja ystäviä, mutta kroppa reagoi tosi oudolla tavalla. Lipun lunastamisen jälkeen nousee hiki ja kurkkua puristaa. Istuin riippukeinussa ja pillahdin itkuun. Se itku ei ollut positiivinen helpotus itku vaan jotenkin kauhean pelonsekainen ja ahdistunut itku. En osaa selittää miksi näin käy ja miksi ei joka kerta kun olen tulossa. Tällä kertaa ahdistus ja pelko siirtyi kahden päivän jälkeen sivummalle. Siihen auttoi ystävien ja perheen tuki ja tarinat mitä kaikkea kivaa sitten tehdään kun tulemme. Oikeesti, kuulostaa ihan jonku pikkulapsen fiiliksiltä ku pitäs hammaslääkäriin…

Ajatuksia Onnesta

Kuva
Olen tässä mietiskellyt, mitä sitä kirjottaisi että saisi olla rauhassa kohulta. En oikeastaan tiedä, miten ajauduin tähän valokeilaan jossa nyt olen ollut muutaman vuoden päivät. Onko siitä ollut mitään hyötyä minulle, eipä juuri. En siihen itse ole itseäni tyrkyttänyt, enkä sitä kautta ole myöskään mihinkään ihmeelliseen sitä hyötykäyttänyt. Lupasin äidilleni teininä, että jos ikinä pääsen julkisuuteen, käytän sen valokeilan hyvään ja hyvien arvojen välittämiseen, olin silloin 14v.
Yakuzan verkkarit ja t-paita www.disturb.fi
Media seuraa kiivaana elämäämme, ilmeisen kiinnostavan tarinan vuoksi sekä raa'an aitouden, jolla siitä kerron. Meidän elämä ei varmastikaan ole lopulta yhtään sen ihmeellisempää, kuin kenenkään muunkaan. Se miksi olen mediassa esillä niin tiuhaan, ei ole oma päätökseni. Kirjoitan tätä blogia lähinnä muistoksi itselleni ja purkaakseni patoutuneita , tai pinnalla olevia fiiliksiä.
Saan blogistani paljon tsemppiä ja erilaisia ihmisten kertomia tarinoita. Kiito…

100 days without social media

Kuva
The idea of a 100 day social media strike suddenly came to my mind and I decided to kickstart it. I've been toying with the idea for a while already and now finally the final blow came to let go of my addiction.
My swimmers www.disturb.fi

Penny had a high fever and we rushed to the hospital with Stuart. My first thought while my little daughter lay in the hospital bed was should I take a picture and tag us at Singleton hospital and say that the baby has a high fever. Instantly, I felt like I was a disgusting human being. How could I even be thinking such a thing when the tiny one is sick and needs me, her mother. It made me think what is wrong in my head to even be thinking that while she's being medicated in a hospital bed. I considered myself a repulsive mother.

That day I realized how my social media addiction controlled my life. How likes, follows, comments, and what other people are doing had become like a drug to me and I needed to get a new hit by fiddling with my phone…