Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

It's a GIRL!!!

Kuva
The alarm went off at 5:30 in the morning and then straight into the shower.

We arrived at the hospital by seven.


My mom was with us and we got a private hospital room.

The preparations for the operation were done straight away and they rolled me into the operating room at 8:20 am.


The epidural was quite painful and the whole procedure very frightening.




It felt disgusting to be numb but still feel everything. Stuart was excited and kept the humor up all through the operation. I pretty much cried during the whole surgery because I was afraid that something would go wrong.

Finally, they lifted the baby onto by chest and I sobbed from relief and joy. That feeling of having your own child on your chest when you’ve first been deemed to be infertile is indescribable!



Stuart was ecstatic when cutting the umbilical cord. The joy i his eyes made me continue my tears of joy.

We are now a family.

Our baby is huge!
4 240 g 55 cm. A healthy baby girl finally came into the world on September 28th, …

Huomenna minusta tulee äiti ja Stuartista isä. Kääk!

Kuva
Huomenna minusta tulee äiti!

Viimeistä päivää vietellään täällä. Pitäisi käydä verikokeissa huomista sektiota varten. Istukka on etinen, eli sijaitsee kohdun suulla jonka vuoksi sektio täytyy suorittaa. Alateitse synnyttäminen on mahdoton minun tapauksessani sillä istukka on ns.tiellä.
Järkytyin kun kuulin toissapäivänä operaation kulusta, kuinka leikkaavat istukan kahtia, saadakseen vauvani ulos. Verenhukka voi olla isokin ja siksi varaudutaan mahdolliseen verensiirtoon. Hui pelottaa ja jännittää.

Yrjööminen on yltynyt ihan kamalaksi ja olo on miltei sietämätön, joten kyllä, odotan huomista. Eniten jännittää kaikki. Haha.
Stuart on muuttunut iloisemmaksi ja ehkä jopa avoimemmaksi asian suhteen, kun vihdoin jotain konkreettista on tapahtumassa. Hän puhuu vauvasta jo nimellä ja suunnittelee uuteen taloomme rakennettavaksi hänen huonettaan.
Oma epävarmuuteni hänen suhteen on siis jo hävinnyt. En enää epäile, etteikö kaikki menisi hyvin ja hänestä puhkeisi hyvää isää.

Oma äitini tuli vii…
Kuva
Takasin tiputuksessa. Yrjööminen yltynyt niin järkyttäväksi, että pistivät osastolle 4 tunniksi tippaan saamaan lisäenergiaa torstaille. Kertoi ilokseni että se keisarinleikkaus tosiaan vedetään istukan läpi minkä pitää tietenki olla tossa edessä alhaalla tukkimassa synnytystien myöskin. Sanoivat operaation olevan hieman kinkkisempi ja suurella todennäköisyydellä tarvitsen verensiirtoa sen aikana...pelottaa.

Back to the drip. Vomiting has gone heaps worse and I needed some more strength for Thursday. They found out that my placenta is low in the front so the cesarean cut will be done thrue the placenta. It will be bit more difficult operation and blood transfer during the cut is most likely necessary.  I am a bit scared...

Kuinka kroppani muuttui. Katso kuvat

Kuva
Tässä mun eka raskauskuva ja tää tän päivänen. Hyperemeesi yrjöttäny ihan koko raskauden. Paino putos alussa 8kiloo ja nousi siitä takaisin. Loppujen lopuksi painoa tuli kaikkineen 5 kiloa lähtöpainosta.
Kun katsoo kroppaa on vaikea uskoa tätä, mutta niin se vaan on. Mitä tästä opimme?
Vaa'an lukemat on vain numeroita, ne hallitsivat elämääni niin monta vuotta. Nyt olen onnellisimmillani aikoihin. Kropastani on tullut toissijainen. Pahanolon vuoksi olen pääsääntöisesti maannut sängyssä koko tämän vuoden. Lihaskuntoa tai energiaa ei ole mihinkään. Kaikkeni olen antanut ja torstaina tämä taival palkitaan.

Halusin näyttää tämän muutoksen kehossani kahdella kuvalla, joissa painoeroa on vain 5kiloa. Ne jotka kamppailevat näiden painoasioiden kanssa, ehkä ymmärrätte että niillä luvuilla ei ole niin paljoa merkitystä. Kropan malli voi olla miltei samoilla kiloilla täysin erilainen, turha siis stressata niin paljoa vaa'an lukemista. Pääasia on se miltä sinusta tuntuu ja miten itsesi …

Yhteistyöni päättyy Kaks Plussan kanssa

Kuva
Minä testasin Kaks Plussan verkostobloggausta nyt 4 viikkoa.
Yhteistyö ei täyttänyt odotuksiani.
Kiitos koejaksosta.
Blogini jatkaa siis täysin samalla alustalla ja samassa paikassa Suomeksi ja Englanniksi, muttei löydy jatkossa enää heidän sivuiltaan.
4 päivää synnytykseen!!

Http://siniariell.blogspot.com 



Kiitos!

Rakkaudella
Sini Ariell
The Bonds Family 007

I prayed for a dick for my birthday...

Kuva
My Finnish version of this blog post read from this link https://www.casinoeuro.com/fi/blog/uutiset/sini-ariellin-blogi-erilainen-lapsuus/

While following the media and news going around about trans children, all kinds of thoughts about the subject have come to my mind.


I saw some news story about Angelina Jolie ending up deciding to begin hormonal treatments for I think her 11-year-old daughter who wants to be a boy. Whether true or not, but my own childhood just suddenly came vividly to mind. https://wnews.world/facts-events/11-year-old-jolie-pitt-daughter-is-starting-her-gender-transition-idku9e

You see, I wanted to be a boy since I was seven until I was thirteen. I was a very boyish little girl. My mom let me cut my hair short like "boy hair" as I called it. I was a boy named Pekka every week. I hated dresses and girly things, but at the same time I sometimes played house and pretended to be a mom. I remember how difficult it was in the mornings to decide who I wanted to…

10 päivää jäljellä

Kuva
10 päivää jäljellä


Olo on muuttunut miltei sietämättömäksi. Yrjööminen on agressiivisempaa, jos se edes voi olla pahempaa, kuin viimeiset 8,5kk, niin se on.
Nivusissa karmeat kivut ja kävely miltei mahdotonta. Vauva voi hyvin ja on kasvanut viimeisen viikon aikana kuulema paljon.
Äiti tulee nyt torstaina tänne ja viettää kuukauden kanssamme. Ihanaa, en malttaisi odottaa.
Stuart on paljon positiivisempi nyt kuin aiemmin. Meillä oli valokuvauksetkin farmillamme ja se päivä jotenkin konkretisoi tulevaa. Seuraavana päivänä kuvauksista hän meni ja osti lasten mönkijän tulevalle tyttärelleen, sai minut nauramaan hämmästyksestä. Eli ilmeisesti asia on nyt alkanut valkenemaan enemmänkin positiivisena hänelle.
Meillä on siis kaikki hyvin.
Vauvalle on hommattuna ihan kaikki mitä hän tarvitsee ja suurin on tietysti rakkaus.


Tänään anoppini ja minä käytiin anestesialääkäriä tapaamassa. Debbie tuli viikonlopuksi meille, kun Stuart oli töissä. Hän siivosi koko talon ja auttoi minua asioiden hoidoss…

When sadness takes over joy

Kuva
September 10, 2017

17 days to the C-section

My condition is beginning to be very uncomfortable overall. The puking has slightly eased up, might actually be because I haven’t really felt like eating anything.

Doing anything has turned into slow trudging. My belly presses on my hips enormously and pretty much the only comfortable position is to lay on my side. The joint pains are nearly unbearable and my hip pops out of place when I move.
Luckily, friends come by and keep me company. Stuart isn’t really much company since he sprained his back muscles a couple weeks ago. We’re both bedridden on his days off.

We discuss things in a very matter-of-fact way. Getting a baby seat and the rest of the things that are missing. Packing the hospital bag and other practical things. When it comes to love, intimacy or its appearance, things have changed totally from what they were before all of this.

I’m maybe even feeling some kind of guilt about the pregnancy, although I should be jumping for joy …

My deep story and thoughts of being bullied

Kuva
Today's post covers my thoughts about bullying.
I'm happy about the observation I made. If you are bullied and you feel that your strength is wearing out, you're persecuted and you experience injustice, this is a reminder for you.
I want to raise some discussion about a theme that I've pondered about for quite a long time, listening to many peoples' experiences and thinking of my own decades of experience with my own bullies.
Humorously I take the liberty of naming this state as the "bully syndrome".

This "bully syndrome" is really a strange chronic disease, and it can be observed in many even when they are adults. I've diagnosed this illness/disease in my own thoughts as the "bully syndrome". A disease which is a mental condition created by a broken mind, envy, poor self esteem, and self loathing, in which one enjoys the misfortune of another, attempting to create a better and more influential feeling for oneself by crushing the b…

Kun vauvaonnea varjostaa lohduton suru...

Kuva
17 päivää sektioon


Olotila alkaa olemaan hyvin tukala kaikinpuolin. Yrjööminen on hiukan hellittänyt, liekö syynä se ettei ole kyllä mikään ruokakaan maistunut.
Kaikki tekeminen on muuttunut hitaaksi laahustamiseksi. Vatsa painaa lantioon valtavasti ja oikeastaan ainoa hyvä asento on maata kyljellään. Liitoskivut on miltei sietämättömät ja lonkka paukkuu sijoiltaan liikkuessa.

Onneksi ystävät tulevat ja pitävät seuraa. Stuartista ei oikein seuraa irtoa, hänen reväytettyään selkälihaksensa pari viikkoa sitten. Olemme molemmat hänen vapaapäivinänsä vuoteen omia.

Keskustelemme asioista hyvin asialinjalla. Lastenistuimen hankkimiset ja loput tavarat jotka puuttuvat. Sairaalakassin pakkaus ja muut käytännön jutut. Mitä rakkauteen, läheisyyteen tulee tai sen esiintymiseen, on se muuttunut totaalisesti siitä mitä se oli ennen tätä kaikkea.

Koen ehkä itse jopa jonkinlaista syyllisyyttä raskaudesta, vaikkakin minun pitäisi hihkua onnesta ja kiitollisuudesta. Asiaa silti varjostaa hyvin syvästi…

Fighting clears the air

Kuva
Big argument over the weekend

All of a sudden we’ve reached the point that there’s only 28 days left.

We visited the doctor today to schedule a time for the C-section. The baby will be cut out to ensure the health of the baby and myself, which is ok by me. I don’t want to risk the health of my baby in any possible way.

So well, the C-section will be on the 28th of September. A really incredible feeling, on the one hand wistful because it feels like I didn’t even have time to get into this whole pregnancy thing, and no we’re on the home stretch all of a sudden.

I haven’t really had the energy to rejoice during the whole pregnancy, let alone read up on any literature about the subject.
I was diagnosed with Hyperemesis gravidarum, severe pregnancy nausea. Next Monday I’ll be again heading in for a drip and apparently this will be continued every few days until the birth.

I’ve always been crazy about leggings. The most unique ones I’ve found from Disturb.fi

For information to those who ha…

Viikonloppuna riideltiin oikein urakalla

Kuva
Tää aika onkin yht'äkkiä kulunut siihen pisteeseen, että enää 28 päivää jäljellä.
Käytiin tänään lääkärissä sopimassa sektio aika. Vauvan ja minun terveyden vuoksi lapsi leikataan, mikä on mulle ihan ok. En halua riskeerata vauvani terveyttä millään mahdollisella tavalla.
Joten joo, sektiopäivä on 28.9. Todella uskomaton fiilis, toisaalta haikea ku tuntuu etten kerinny edes tähän raskaus juttuun mitenkää edes mukaan, kun se onkin jo yllättäen loppusuoralla.
En ole jaksanut ilakoida koko raskauden aikana juurikaan, saati perehtyä mihinkään kirjallisuuteen aiheesta.
Mulla diagnosoitiin Hyperemesis Gravidarum, eli suomeksi hyperemeesi, vakava raskausajan pahoinvointi. Ensi ma menen taas tiputukseen ja ilmeisesti sitä jatketaan muutaman päivän välein aina synnytykseen asti.

Kysyjille ja seuraajillemme tiedoksi.
Stuartin palanut käsi voi jo paremmin. Iho on tervehtynyt ihosiirrosta ja hän on palannut töihin normaalisti. Freddy Krugerin kädeltähän se näyttää vielä, mutta sanoivat sen pa…

Hanging on a drip on pregnancy week 34

The pregnancy has continued to be as difficult as it's been so far. I had some blood tests done last week and got the results this week. We stepped into the doctor's clinic at the hospital and the doctor directly sent me off to get a drip. They gave me iron, fluids and vitamins through an intravenous drip. Still 6 more weeks of hanging in there before the due date.


After almost an hour on the drip, a nice nurse gave me a donut and taped up the needle wound. I haven't been feeling any better since though. I hope I'll start feeling better soon. Luckily my mom is coming to stay with us in a month from now just before the baby.

The day before the drip, Wednesday, some pics were taken for an American magazine called Inked Angelz Magazine. I decided to get some work stuff done, as continuously lying in bed feeling sick started to get to me.

The results one can achieve with makeup were truly proven again. I had stayed up all night prior to the filming day, had slept from 06 …