Matkablogi Suomeksi:Kambodia

Cambodia

Lensimme Singaporen kautta Siem Reapiin Cambodiaan. Monsuunikausi oli parhaimmillaan päällä ilmankosteuden ollen infernaalinen, sekä lämmön.
Paikalliset puhuivat välttävää englantia, mutta saimme kyydin vaivatta hotellillemme.

Hotelli sijaitsi noin 5km kaupungin sykkeestä. Toisaalta ihan hyvä, sillä se oli mukavan hiljainen. Allas kimmelsi houkuttelevana ja huone oli kauniisti laitettu kukkakoristeineen. Rakastin tuktuk ajeluja, nähden kaikkea kadulla tapahtuvaa toimintaa, sekä kokien kaikki tuoksut kasvoille puhaltavassa tuulessa. Huristelimme kömpelöillä hiekkateillä muiden mukana, ilman mitään sen suurempia liikennesääntöjä. Kumma miten kaikki vain soljuvat suuntaan ja toiseen, ilman kolareja.

Ensimmäisinä päivinä kävimme katsomassa nähtävyyksiä, temppeleitä. Niitä on Pariisin kokoisella alueella noin 70, isompia ja pienempiä temppeleitä. Ajoimme 3h pusikkoon katsomaan Cambodian pyramidia, mikä oli kokemus itsessään. Käsittämätöntä, miten kaikki temppelit oli saatu rakennettua aikoinaan keskelle sademetsiä ja käsin kuulema kaivettu vesialue ympäröimään niitä.
Oranssiasuisia munkkeja oli monissa kohteissa, nuoria sekä vanhoja. Angkor Wat temppeliraunio on äänestetty TripAdvisorin mukaan olevan maailman suosituin turistikohde 2018. Turisteja siellä riittikin. Hienot kaiverrukset seinillä ja joka ikinen kivenmurikka oli kaiverrettu käsin, ilmeisesti naputellen taltoin.
Maanjäristykset olivat tuhonneet useimpia temppeleitä, mutta Angkor Wat oli pysynyt ehjänä sen rakennussuunnittelun vuoksi. Tiiliskivet tai murikat olivat epäkeskoja, joten niitä oli järistyksissä miltei mahdoton kaataa.

Tutustuimme toisena päivänä Tuk Tuk kuskiin nimeltä Sin. Hän tuli ystävällisesti kadulla kysymään, tarvitsimmeko kyytiä. Ajelimme sitten hänen kanssaan koko viikon.
Kävimme Floatin Villagessa (kelluva kylä), mikä oli veneistä rakennettu kylä. Jokainen perhe asui veneessä. Oli kauppoja, kirkko, temppeli ja jopa huoltoasema tehty veneiden kansille. Kylässä asui kuulema n.2000 ihmistä. Pakokaasun haju vanhoista veneistä tuoksui ilmassa, sekä erilaiset grillattavat järven elävät. Kylä sijaitsi paikallisella järvellä, mikä oli aivan valtavan iso. En ottanut selvää mikä oli sen nimi.
Kävimme viemässä riisisäkin orpokodin/koulun lapsille, myöhemmin kuullen, ettei se ollut edes Cambodialaisten lastenkoti vaan Vietnamilaisten ylläpitämä huijaus, jossa riisisäkki palautuu orpokodin kauppaan takaisin, seuraavan turistin ostaen sen. Noh, ainakin yritimme auttaa ja lapset eivät näyttäneet nälkää kärsiviltä tai muuten huonovointisilta.

Maamiinamuseo oli koskettava. Oli avartavaa lukea tarinoita ja nähdä miinoja sekä pommeja. Uskomatonta miten paljon kurjuutta tämän kansa oli joutunut kokemaan. Enkä edes tiennyt, että USA oli pommittanut Cambodiaa 10 vuotta, yrittäen estää pohjoisvietnamilaisia kulkemasta etelään Cambodian läpi, Vietnamin sodan aikana. Sosialistisesta maasta kommunistiseksi, oli käsittääkseni sodan syy. Joka tapauksessa 540 000 TONNIA oli Amerikka pudottanut miinoja ja pommeja maahan, viattomien lasten ja siviilien niihin kuolleen tai haavoittuneen. Samana päivänä kun Ho Tsi Min kaupunki alistui kommunistiseen valtaan, he alkoivat evakuoida ihmisiä kaupungeista pakkotyöleireihin. Kaiken kaikkiaan massamurhien (Killing fields of Cambodia) aikaan tapettiin kolmannes väkiluvusta eli noin 2-2,5miljoonaa ihmistä. Näin meille Sin'in isä kertoili.
Aki Ra oli henkilön nimi joka oli perustanut tämän museon, hän oli joutunut sotilaan kenkiin jo lapsena, taistellen eripuolten joukoissa tappaen puolin jos toisin, riippuen missä riveissä hän seisoi milloinkin. Hän oli kärsinyt nälkää ja tuskaa monta vuotta. Sodan loputtua vuonna -93 hän päätti kerätä miinoja, purettuaan ne osiin, museoon, pois maastosta. Auttaa haavoittuneita lapsia ja orvoksi jääneitä, joita hän löysi miinanraivausreissuiltaan, hylätyistä kylistä. Tästä kodista oli nyt tehty museo ja he keräsivät rahaa miinanraivaustoiminnan jatkumiseksi. Lapset ovat edelleen talossa ja nykypäivän haavoittuneet tuodaan sinne selviytymään.  Aki Ra on kerännyt kunniameriittejä monissa erinäisissä nimityksissä ympäri maailman.  Miinoja on Cambodian maastossa vieläkin lukematon määrä ja joka vuosi kuulema satoja haavoittuu niihin. Niitä on löydetty mm. ihmisten takapihoilta, puistoista, kadunvarsilta, poliisiasemilta, koulujen pihoilta jne. Lahjoitimme hieman tähän toimintaan ja jalaton nainen otti sen vastaan ilolla.


Kuuntelimme Sin'in juttuja ja elämää reissaten hänen kanssaan ja lopulta hän kutsui meidät tutustumaan hänen perheeseensä, maaseudulle. Se reissu oli mieltä avartava. Hänen isänsä ja äitinsä olivat yli 70 vuotiaita, selviytyjiä massamurhista. Hampaaton äiti hymyili leveästi, kun tuk tuk kaartoi kuralätäkön läpi pihaan. Talo oli kaksikerroksinen hökkeli. Oli yläkerran huone, mikä oli koko talon kokoinen alue, jossa kaikki nukkuivat. Ei ovia tai erillisiä huoneita, patjat olivat rullattuna seinustalle päivän ajaksi. Alakerta oli maalattia, riippukeinuineen ja bambutikuista tehtyineen alustoineen. Tulipesä ja vesiämpärit kippoineen ja kuppeineen, olivat keittiö aluetta. Takapihalla oli hedelmäpuut, yrtit ja muut syötävät kasvit, minulle viidakon näköisenä ryteikkönä.
Äiti halasi ja toivotti tervetulleeksi. Naiset alkoivat kokata sammakkoa ja kalaa ja kanaa, harmaassa liemessä. Riisi keittyi hauduttaen sitä kattilassa ja me tutustuimme sillä aikaa tiluksiin.
Ruoka tuoksui hyvältä. Oli kuivattua muurahaista mausteeksi, täytettyä sammakkoa hedelmä dipillä, harmaata keittoa missä ilmeisesti oli kanaa ja kalan pää iloisesti hymyili minulle. Syötiin riisiä ja maistelimme edellä mainittuja antimia, perheen seuraten tapahtumaa. Tätejä, serkkuja, heidän lapsiaan, naapureita ja kaikkia alkoi kerääntymään talolle. Jokainen halusi tavata meidät.

Pääsimme lehmäkärryjen kyydillä riisipelloille. Halusin ymmärtää, miten paljon työtä vaatii yksi kulhollinen riisiä. Kyselin innokkaana Sin'in isältä riisistä, Sin'in tulkaten. Kuulema yhdessä korressa on noin 70-100 riisin jyvää. Riisi käsin kasvatetaan, yksi jyvä noin 20cm kertaa 20cm alueelle vesipeltoon. Jyvästä itää 7-10 uutta kortta, jotka käsin poimitaan nippuina. Puntti kasvaa pellossa 3-5kk riippuen riisin ja maaperän laadusta.
Sota-aikana hänen vanhempansa määrättiin pelloille töihin 12h vuoroihin. Riisit erotettiin korresta lehmien kävellen niiden päällä, murskaten korret. Riisit sitten korjattiin talteen maasta. Nykyisin monissa paikoissa kaikki käy koneitse, mutta monet kylät vielä vaalivat perinteitä ja työllistävät paikallisia.
Orjatyönä riisi kannettiin yhteen paikkaan, josta se lähetettiin muualle, mutta orjat itse saivat syödäkseen vain riisin keitin vettä, missä saattoi olla pari jyvästä lillumassa.
Orjuutettu kansa työskenteli joko armeijalle, tai pelloilla, nähden nälkää joka päivä. Nääntymykseen tai luoteihin kuoli satoja tuhansia ihmisiä, samoin Sin'in sukulaisia.
Isä kertoi heidän olleen leireissä. Joka aamu pakkotyöhön patistettuina. "Jos et lähde pellolle, ammun sinut", oli joka päiväinen uhkaus, kiväärin osoittaessa kasvoja. Hän oli nähnyt kuolemaa paljon. Heille ei annettu yhtäkään lomapäivää, saati kunnon ateriaa vuosiin. Kuumuus on infernaalinen kesäaikaan, eikä juomavettäkään heille tarjottu, joten he hörppivät vettä pellosta. Hän sanoi hymyillen leveästi: "söimme kuin siat", tarkoittaen että he söivät maasta mikä ikinä oli syötävää, banaanin lehdistä jyviin ja hyönteisiin.
Hän kertoi vauvojen kohtalosta, missä ne tiputettiin talojen katoilta niskoilleen maahan. Ihmiset tapettiin puukepeillä hakaten ne kuoliaiksi, jottei mene luoteja hukkaan. Lapset ja aikuiset, kaikki lahdattiin järjestäen, ilman armoa. Vain ja ainoastaan tarkoituksena saada kommunistinen yhteiskunta.

Päätimme päivän aikana yllättää Sin'in kertomalla hänen perheen läsnäollessa, että aiomme maksaa hänen kahden lapsensa koulutuksen. Hän purskahti ilon kyyneliin ja oli silmin nähden äärettömän huojentunut. Hän kertoi hänen suurimman pelkonsa olleen, että lapset kasvaisivat ilman koulutusta kerjäläisiksi kaduille.
Kävimme tutustumassa seuraavana päivänä Western School- kouluun, mikä noudattaa Amerikkalaista kansainvälistä koulutusohjelmaa. Lapsille opetetaan Kiinan kieltä ja englantia.
Koulu maksaa yhdelle lapselle n. 800€ vuodessa. Sisältäen oppimateriaalit ja koulupuvut.
Itselle tuli hyvä mieli, kun sai auttaa oikeasti apua tarvitsevaa ihmistä. En ole koskaan uskonut järjestöihin, näkien heidän vuositulojaan ja kuullen monen toiminnan olevan hyvin hataraperäistä. Me maksamme koululle suoraan ja näin ollen lapset saavat meidän kauttamme paremman tulevaisuuden muuttuvassa Cambodiassa.

Reissu oli kaiken kaikkiaan mahtava. Viidakko, temppelirauniot, paikalliset ihmiset ja paras päivä Sin'in perheen parissa jättivät sydämeeni pysyvän jäljen. Meillä on nyt perhettä Cambodiassakin ja tulemme pian uudelleen. Kiitos ja nähdään pian. Rakkaudella Sini ja Stuart.


Yhteistyössä
www.disturb.fi
www.suomikasino.fi
www.honkajoenpanimo.fi
www.muotiputiikkihelmi.fi
www.daddysgirl.fi
www.amadastore.fi

Kommentit

  1. I am one of those people who said, “I’ll never call a psychic or a magician or whatever” to help me with my problems – least of all my love problems, but I reached the point where I knew I needed some guidance, and I’m so glad I found this man called dr.ajeghe. When I nearly lost David in one of ouar stupid,fights (he broke up with me), I thought I had lost everything.i cry all day and think that he will never come back to me again.i read so many testimony about Dr. ajeghe love spell,how he help to bring back ex lover back.I quickly email him.and also get back my husband with his love spell. And when I was at my most desperate,he didn’t take advantage of me. You performed a very good service for a person in true need. I don’t know how you did it, or how this magic works, but all I know is, IT WORKS!! David my husband and I are happily back together, and I’ll always be grateful to dr.ajeghe email him for any kinds of help is very capable and reliable for help ajeghespelltemple@gmail.com or WhatsApp him +2349069171173
    His Blog> https://ajeghespelltemple.blogspot.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suuri ilo kuoli sisälläni

Happiness died inside of me

Story of our difficult pregnancy until having a baby