Matkablogi Suomeksi: Canada ja NY

Canada ja New York
Lentomme saapui aikaisin aamulla. Olimme vuokranneet talon seurueellemme. Stuart oli bestmanina parhaan ystävänsä häissä ja vietimme viikon sulhasen vanhempien ja ystävä pariskunnan kanssa. Talo sijaitsi Calgaryssä ihan keskustan liepeillä.
Kaupungilla oli kahden viikon kestävä Stampede festivaali. Sanovat sen olevan isoin ulkoilmatapahtuma maailmassa. Cowboy hatut, huvipuisto, bändit ja erilaiset ruokakojut kutsuivat ihmisiä ympäri maailmaa. Kävimme kiertämässä festarit ja maistamassa jos minkäkin moista rasvassa friteerattua herkkua, kuten hampurilaista, jäätelöä, juustoa, vaahtokarkkeja, oreo-keksejä...kuka friteeraa Oreo keksejä?! Näemmä kanadalaiset...
Vuokrasimme auton ja ajelimme vuoristossa sijaitsevaan Banff nimiseen kaupunkiin. Kaupunki oli turistirysä, kaunis alppi-henkinen ravintoloineen ja huviloineen. Talvi aikaan mesta on erittäin suosittu laskettelijoiden keskuudessa.
Kotimatkalla pysähdyimme Emerald Lake-nimiselle järvelle. Vesi oli turkoosin kirkasta ja henkeäsalpaavan kauniit vuoret ympäröivät vehreää maisemaa. Sain napattua kuvan hääparista kanootissa.
Seuraavina päivinä oli polttareita, häät ja shoppailua.
Ajoimme viimeisenä päivänä aavikolla ja pysähdyimme pikaisesti siellä sijaitsevaan Intiaani Casinoon. Paikalliset ja hotellin omistaja kutsuivat sitä tuolla nimellä ja hotelli oli täynnä muinaisia natiivien tekemiä käsitöitä, sekä julisteita leffoista joita alueella sekä Casinolla oli kuvattu. Tunnistettavimpana oli Anthony Hopkinsin tähdittämä The Edge, jonka itseasiassa olimme juuri katsoneet kotona ennen lähtöä. Ajelimme samoissa maisemissa, se oli uskomatonta.
Hotellin johtaja käveli parkkipaikalle perässäni, kun olin hakemassa vaippoja. Hän kysyi, olenko Sini. Sanoin kyllä. Hän kertoi respan tyttöjen tunnistaneen minut siitä meidän hääohjelmasta Australia's Cheapest Weddings, ja näin ollen halusi tarjota meille sviitin, uima-altaan käyttöömme, sekä illallisen ilmaiseksi. Otimme videoklipin hauskasta sattumasta ja tytöt halusivat nimmarit ja selfieitä. Nauroimme tapahtumaa ystäviemme pudistellen päitään.

Canada jäi taaksemme seuraavana päivänä, kun suuntasimme kohti New Yorkia Vancouverin kautta. New Yorkissa hotellimme oli Broadwayllä, Time Squarella, 45th Streetillä. Kaikki kadut ovat yötä päivää täynnä ihmisiä. Kaupat auki kellon ympäri ja hälyytysajoneuvojen kiljuvat sireenit ja vilkkuvat valot tulivat hyvinkin tutuiksi viikon aikana.
Ensimmäisenä päivänä kävelimme pitkin Time Squaren katuja ihastellen vilskettä. Ihmisiä oli tuhansia ja jokaisella kiire jonnekin. Meitä oli vastassa ystävä porukka, jonka kanssa Stuart matkusti Thaimaassa silloin kun tavattiin 2015. Lisan kattoterassilta oli huikeat näkymät Empire State buildingille ja kävimme myös toki turisti nähtävyydet läpi: 9/11 muistomerkillä, Rockafella centerillä eli top of the rock niinkuin he sanovat. Se on se korkea näköalatorni mistä on rakennusvaiheessa napattu se mustavalkoinen valokuva missä rakennusmiehet istuvat korkealla pylvään päällä. Kävimme lautalla tsekkaamassa Vapauden patsaan ja nautimme erilaisissa ravintoloissa maukkaita illallisia. Penny maisteli mukana ja nautti rattaissa katujen hulinasta. Kävimme myös Bronxissa, sekä Harlemissa ihan vain siksi, koska monet sanoivat ettei sinne kannata mennä lainkaan. Minä halusin käydä katsomassa millaisista paikoista oli kyse.
Metrossa matkalla Bronxiin veljet lauloivat vanhoja biisejä aamun matkustajille. Olimme ainoat lakanan valkoiset ihmiset koko metrossa. Monet ihastelivat Pennyn sinisiä silmiä ja vaaleeta tukkaa. Sanoin heille Pennyn olevan niin valkoinen, että hän loistaa pimeässä, se nauratti monia. Bronxin mäkkärissä paikalliset naiset antoivat jälkiruokiaan ja muutaman lelun Pennylle. Vastaanotto meitä kohtaan oli täysin erilainen mitä meille oli uskoteltu. Meitä ei puukotettu eikä halveerattu lainkaan. Ihmiset kaduilla juttelivat meille ystävälliseen sävyyn, kehuen tatskojamme ja punaista tukkaani.  Minä ihastuin siihen mestaan. Harlem oli miltei samanlainen, mutta vähemmän jengiläisiä ryhmissään, pauhaavaa räp musiikkia tai espanjan kielen kuulemista.
Kävimme myös katsomassa Yankeesien baseball matsin Metsiä vastaan. New Yorkin top 1 Yankees hävisi muutamalla pisteellä. Koko stadioni oli täynnä, 55 000 ihmistä. Tunnelma oli henkeä salpaava. Oli pakko ostaa se pehmustettu käsi minkä sisään oma käsi laitetaan ja t-paita ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Ulkopuolelle kun lähdimme pelin jälkeen kävi hauska sattuma. Eräs poikaporukka huusi kovaan ääneen, kuinka yksi heistä oli Metsin kannattaja, että kuka haluaisi tulla läimäyttämään häntä, niin eikös siitä vierestä löytynyt eräs harmaa hapsinen mummo joka käveli vasten Metsin kannattajaa ja latasi lintsarin hänen poskeensa. Kaikki nauroivat kippurassa, sekä hän että mummo ja muut.
Annoimme viimeisenä päivänä Pennyn vanhoja vaatteita kodittomalle äidille, joka istui kadun kulmassa, sekä loput kolikot niitä tarvitseville.
New York oli huikea. Tulemme tänne uudestaan!


Yhteistyössä
www.disturb.fi
www.suomikasino.fi
www.honkajoenpanimo.fi
www.muotiputiikkihelmi.fi
www.daddysgirl.fi
www.amadastore.fi



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Woke ilmiö

What is Woke?

Story of our difficult pregnancy until having a baby