Miksi ylpeys katsotaan pahaksi asiaksi?


Ylpeys
Olen tässä vauva kainalossa miettinyt ylpeyttä, mitä se on ja miksi sen usein koetaan olevan negatiivinen piirre?
Vaatteet Muotiputiikki Helmi 
Onko väärin kokea ylpeyttä omasta lapsesta, tai siitä että sai lapsen? Onko väärin sanoa ääneen, että on ylpeä omista valinnoistaan ja teoistaan omassa elämässään, vai koetaanko se heti ylpeilynä ja pöyhkeilynä? Ja jos näin on, niin miksi?

Mielestäni varsinkin Suomalaisessa kulttuurissa ylpeys rinnastetaan usein ylimielisyydeksi, on väärin sanoa olevansa ylpeä itsestään tai saavutuksistaan, tulematta leimatuksi ylimielisenä tai koppavana. "Se jolla onni on, se onnen kätkeköön" tai "Ylpeys käy lankeemuksen tiellä", on sanonnat joita jo nuoresta saavat kaikki kuulla. Onko siis pidettävä onnellisuus ja ilo piilossa muilta, miksi, onko se muilta pois ja tuoko se huonon mielen läsnäoleville? Itsetuntoonkin luulisi vaikuttavan itsensä vähättely ja onnellisuuden piilottelu.
Terve ja vahva itsetunto luulisi tulevan nimenomaan kyvystä kokea ylpeyttä omista teoistaan ja saavutuksista, olkoon ne kuinka pieniä tahansa. Terveeseen itsetuntoon kuuluu itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, ja samalla ylpeys siitä.

Uskoisin, että lapsuudesta asti saattaakin jäädä siis jo pysyvä muistijälki, ettei saa ylpeillä tai olla ylpeä mistään, jos kotona vanhemmat ovat vähätelleet lapsensa iloa saavutuksistaan.
Uskoisin, että lapsen identiteetin ja terveen itsetunnon kehitykseenkin vaikuttaa tämä samainen asia.

Näen, että on kahdenlaista ylpeyttä; tervettä ylpeyttä eli sitä aitoa joka kohdistuu omiin suorituksiin tai saavutuksiin tai ylpeys toisen ihmisen puolesta ja sitten on ylpeyttä mikä kohdistuu materiaaliin, meriitteihin ja pinnallisuuteen. Huonomman itsetunnon omaava ihminen saattaa hyvinkin loukkaantua toisen ylpeänä esittämästä suorituksesta tai omaisuudesta. Ylpeillä jollakin asialla on täysin eri, kuin olla ylpeä itsestään.

Ihmisen ylpeys ei pitäisi määrittyä mistään ulkoisesta asiasta. Ei rahamäärästä, ei omistamasta materiaalista, ei ulkonäöstä, ei meriiteistä eikä tunnettuvuudesta. Ylpeyden aiheita on mielestäni saada vilpitön/positiivinen palaute toiselta ihmiseltä liittyen siihen kuka sinä olet ja miten olet palautteen antajaa kohdellut.
Positiivinen itsevarmuus ja ylpeys kumpuaa kun olet itse omasta itsestäsi ja olemuksestasi tyytyväinen. Ylpeys ei ole aina negatiivinen asia, on hienoa olla ylpeä siitä millainen ihminen sitä on ja millä tavoin kohtelee kanssaihmisiä. On ylpeyden aihe saada valmiiksi jotain oma keksimää tai kehittelemää asiaa, on ylpeää olla läsnä toisen ihmisen kasvun kehityksessä, on ylpeyttä pystyä katsomaan rakastettuaan rehellisesti silmiin uskollisena, on ylpeyttä osata rakastaa ehdoitta, on ylpeää olla muiden ihmisten rakastama. On hienoa olla ylpeä omasta käytöksestään, valitessaan omat toimintamallinsa oikein ja on ylpeää olla rehellinen. Ylpeys on meissä jokaisessa, mutta niin eri tavoin se ilmenee.  Arvomaailma määrittää ihmisen tavan kokea ja hehkua ylpeyttä. Nöyrästi kiitollisen ylpeänä omasta kasvustaan paremmaksi ihmiseksi, tai pöyhkeilevän itsekkäänä  toisten silmäkuopista ponnistaen paremmaksi ihmiseksi.
Ole ylpeä sinusta itsestäsi. Älä kadehdi toista, sillä silloin ummistat silmäsi omista mahdollisuuksistasi onnistua omissa haaveissasi. Kun saavutat omat päämäärät, oikeilla arvoilla, voit kokea ylpeyttä muiden ihmisten kanssa. Jätänkin tähän loppuun kysymyksen sinulle tähän päivään. Mistä sinä olet ylpeä? ❤️❤️ hyvää ja voimaannuttavaa loppu viikkoa kaikille 😘

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

V*ttu mitä paskaa :)

Baby Shower kemut! Arvaat varmaan kumpi tulee...

Kun vauvaonnea varjostaa lohduton suru...