10 päivää jäljellä

10 päivää jäljellä
Foto Bec Bushell


Olo on muuttunut miltei sietämättömäksi. Yrjööminen on agressiivisempaa, jos se edes voi olla pahempaa, kuin viimeiset 8,5kk, niin se on.
Nivusissa karmeat kivut ja kävely miltei mahdotonta. Vauva voi hyvin ja on kasvanut viimeisen viikon aikana kuulema paljon.
Äiti tulee nyt torstaina tänne ja viettää kuukauden kanssamme. Ihanaa, en malttaisi odottaa.
Stuart on paljon positiivisempi nyt kuin aiemmin. Meillä oli valokuvauksetkin farmillamme ja se päivä jotenkin konkretisoi tulevaa. Seuraavana päivänä kuvauksista hän meni ja osti lasten mönkijän tulevalle tyttärelleen, sai minut nauramaan hämmästyksestä. Eli ilmeisesti asia on nyt alkanut valkenemaan enemmänkin positiivisena hänelle.
Meillä on siis kaikki hyvin.
Vauvalle on hommattuna ihan kaikki mitä hän tarvitsee ja suurin on tietysti rakkaus.


Tänään anoppini ja minä käytiin anestesialääkäriä tapaamassa. Debbie tuli viikonlopuksi meille, kun Stuart oli töissä. Hän siivosi koko talon ja auttoi minua asioiden hoidossa.
Lääkäri kertoi miten operaatio etenee ja se toi itselle rauhallisemman mielen.
Suunniteltu sektio tehdään kutakuinkin samoin kuin Suomessakin, eli spinaalipuudutuksessa ja hereillä ollessa, ellei jotain infernaalista tapahdu.
Saan vauvan rinnalleni leikkauksen jälkeen ja kun minut on kursittu kasaan, Stuart ja vauva menevät osastolle ja minä heräämöön valvonnan alle hetkeksi. Sen jälkeen minut siirretään osastolle heidän luokseen. Olen ilmeisestikin sairaalassa 4-5 päivää.
Pitää pakata sairaalakassi ja olla valmiina lähtökuopissa, jos kääkylä päättääkin tulla ajoissa.
Tällaista tänne tänään maanantaina 18.9.

Rakkaudella 
Sini Ariell 
Yhteistyössä www.disturb.fi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

V*ttu mitä paskaa :)

Baby Shower kemut! Arvaat varmaan kumpi tulee...

Kun vauvaonnea varjostaa lohduton suru...